tiistai 17. huhtikuuta 2018

Level 24

Täytyi ottaa pieni välikuolema oman päänsä ja ajatusten kanssa, mutta nyt yritetään uudella virralla jatkaa eteenpäin. Pari viikkoa sitten minulla oli synttärit ja mittariin pyörähti 24 vuotta. Yllätyksekseni huomasin, että yhden ikävuoden mukana saapui myös jonkin asteinen ikäkriisi ja muutenkin ajatukset on olleet aika sekaisin viime aikoina.


Tuntuu, ettei ole saavuttanut tarpeeksi tai olisi tähän mennessä pitänyt tehdä enemmän. Mutta sitten taas toisaalta kun oikein miettii niin olen lukenut kaksi ammattia, asunut omillani vuosia, tehnyt oman alani töitä ja tälläkin hetkellä olen työllistynyt koulutusta vastaavaan työhön. Silti tuntuu, ettei se riitä alkuunkaan. Ehkä olisi todella aika elvyttää vaikka jokin vanha harrastus tai keksiä kokonaan uusi. Myös tulevaisuus ahdistaa ja jopa pelottaa. Joudunko muuttaa työn perässä? Pitäisikö vielä jatkokouluttautua vai keskittyä vain etsimään töitä? Mitä sitten jos ja kun joutuu muuttaa ja kaikki ystävät jäävät tänne?

Syntymäpäivälahjoja. Itse itselleni hankkima lahja on toistaiseksi vielä saamatta..

Mutta kyllä sen huomaa, ettei enää ole samanlainen kuin teininä. Teininä valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkälle iltapäivään. Nykyään menee ajoissa nukkumaan ja herääkin jo melko hyvissä ajoin. Myös viikonloppuisin. Teininä pystyi istua koko päivän dataamassa ilman ongelmia ja nyt vanhan selkä ja hartiat oireilee kun istuu muutaman tunnin koneen ääressä. Aikuisena olo on sitä, että joutuu tekemään niitä ei niin kivoja asioita lähes päivittäin, joita teininä vain vältteli. Aikuisena materialismionnellisuus on jopa sitä kun innostuu uudesta tiskirätistä. Kaikkea sitä..


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Let's do the time warp again

Pakko myöntää, että omalla kohdallani on ollut sivistyksessä valtava aukko, sillä en ollut ennen viime viikonloppua nähnyt Rocky Horror showta. Nyt tuli kuitenkin täydellinen tilaisuus korjata tämä aukko sivistyksessä kun Vaasan ylioppilasteatteri esitti muutamana iltana tämän kyseisen musikaalin /näytelmän. Korsetti kireälle ja kohti teatteria!


Tiesin kyllä näytelmän juonen noin suurin piirtein, vaikken ollut sitä koskaan nähnytkään. Olin yllättynyt siitä kuinka hyvin näyttelijät vetivät roolinsa ja kuinka hyvin yleisö oli mukana. Rocky horror show'n perinteisiinhän kuuluu, että yleisö saa osallistua näytelmään erilaisilla huudoilla ja rekvisiitalla. Varsinkin näyttelijöiltä tämä vaati kunnolla heittäytymistä rooliinsa. Ehkä hieman huvitti katsoa näyttelijöiden asuja,varsinkin korsetteja ja chokereita kun hoksasin, että omasta vaatekaapistani löytyy juuri samanlaiset vetimet. Näytelmä oli kuitenkin hyvin onnistunut ja vauhdikas ja kappaleetkin jäi korvamatoina kummittelemaan päähän niin kiitettävästi, että niiden tahdissa onkin sitten mennyt muutama päivä.


En ole käyttänyt korsettia vuosiin, eikä vanha, teiniaikojen korsettinikaan ole mahtunut kunnolla päälle enää vuosiin. Olen haikaillut uuden korsetin perään jo kauan, mutten vain ole malttanut ostaa sitä. Kuitenkin noin kuukausi sitten eksyin pitkästä aikaa Morticiaan ja myyjä sai minut sovittamaan yhtä Burleskan ihanuutta. Mukaanhan se lähti. Fiilis oli vähintäänkin nostalginen kun pitkästä aikaa kiskoi korsetin päälleen. En vain muistanut kuinka pahoin tähänkin voi jäädä koukkuun ja nyt jo kädet tärisee, että pitäisikö malttaa ostaa toinenkin..

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Viikko tiivistettynä


Viime viikko on meni aivan hirveällä vauhdilla ja tuntuu, että vaikkei oikeastaan muka kerennyt tehdä yhtään mitään niin silti tapahtui ihan hirveästi. Halusinkin jakaa jotain asioita, jotka jäi  viikolta mieleen. Viikon aikana olen... 

..vihannut talvea ulkona vallitsevan liukkauden, tuulen, loskan ja rankan lumisateen takia. Lumiset maisemat näyttää upealta, mutta alkaa jo riittää. Voisko tää talvi pikkuhiljaa loppua ja kevät alkaa?

..taistellut itseäni vastaan, että käyttäisi iltoja siihen kun nukkuu päikkäreitä. Mutta kun sehän on parasta kun ulkona tulee niin perkeleesti lunta/ räntää ja voit vain tyytyväisenä kömpiä peittojen alle ja katsoa ikkunasta tyytyväisenä surkeaa säätä kun itse ei tarvitse olla ulkona.


..riemuinnut silkasta materialismionnesta kun maltoin viimein ostaa jo kauan haaveilemani The bride of the Frankenstein paidan. Sen lisäksi maltoin ostaa myöskin kauan haikailemani Stephen Kingin Salem's lot-leffan. Kumpikaan ei ollut kallis, mutta nuuka on nuuka ja kaikkea pitää aina miettiä niin kauan. Materialismionni on toisaalta helppo keino ilahduttaa itseään ja toisaalta se on vain ärsyttävää. Miksi täytyy saada jotain, että voi sitten riemuita siitä muutaman päivän.

..ruvennut syömään appelsiineja ihan intopallona. Olen aina vihannut appelsiinien kuorimista,  mutta sekin ongelma on sivuuttettu kun keksi kätevän ja nopean tavan niiden kuorimiseen, eikä se enää ole niin tuskastuttava operaatio.


..ottanut ilon irti lisääntyneestä valon määrästä. Lisääntynyt luonnonvalo lisää myös lukuintoa. Keinovalossa lukeminen ei ole niin mukavaa kuin se on luonnonvalossa. Loppu viikosta alkoi aurinkokin ilmestyä.

..riemuinnut myös pienistä kevään merkeistä; vähäisestä lumen sulamisesta ja auringon paisteesta. Tulevaa kevättä on kiva fiilistellä samalla kun pistää cd-soittimeen Alice Cooperin 70-parhaat ja kylvää kanille kevään ensimmäiset ohraruohot. Olen aina inhonnut puutarhan hoitoa, mutta silti lähestyvä kevät aiheuttaa aina sen, että alkaa suunnittella kukkapenkkejä kesäksi.


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Cradle of filth @ Nosturi

Cradle of filth on kuulunut ehdottomasti suosikki bändeihini siitä asti kun he julkaisivat Nymphetamine-albumin ja isäni näytti minulle kyseisen levyn nimikkobiisin musiikkivideon. Se osui ja upposi välittömästi. CoFi oli myös se bändi, jonka myötä aloin tutusta raskaampaan metalliin. Olin tällöin noin 11-12 vuotias. Bändi kävi muutamia kertoja vuosien aikana suomessakin keikalla, mutta olin joka kerta liian nuori tai köyhä opiskelija, joten en päässyt lähtemään tuollaiselle keikalle. Tämän vuoksi olinkin revetä kaikista henkseleistäni kun viime syksynä huomasin, että bändi on jälleen tulossa suomeen. Tällä kertaa päätin, ettei mikään voisi estää minua menemästä. Eikä estänytkään.



Sain liput keikalle jo hyvissä ajoin ja 12 vuoden odotus palkittiin 7.3. kun CoF nousi Nosturin lavalle ja meikäläinen täpisi eturivissä. Odotin Nosturin olevan iso ja tilava keikkapaikka. Lievä pettymys oli, että paikkahan olikin yllättävän pieni ja niin täyteen ammuttu ihmisiä, että keikan aikana ei päässyt liikkumaan. Tästä huolimatta bändi veti todella kovan keikan, eikä tungos haitannut menoa. Kuultiin paljon vanhoja huippu biisejä ja jopa se Nymphetamine, josta kaikki aikoinaan itselläni alkoi. Danin örinä kuullosti livenä juuri siltä, miltä se kuullostaa levylläkin ja mies oli muutenkin kuin duracel-pupu hyppiessään pitkin lavaa. Olisin pettynyt pahasti jos Dani olisikin kuullostanut livenä täysin erilaiselta kuin miltä kuullostaa levyllä. Hänellä oli mielestäni hyvin joukosta erottuva ääni. Kitaristi veti keikan ajan omaa pientä showtaan, joka oli myös hyvin viihdyttävää. Omalta osaltani fiilistä ei latistanut tieto siitä, että bändissä on vain yksi alkuperäinen jäsen jäljellä. Ovat silti säilyttäneet oman, hyvin tunnistettavan soundinsa.


Keikan jälkeen olo oli todella väsynyt, mutta onnellinen, että pääsin näkemään suosikki bändini. En ole sellainen fanityttö, joka seuraa hysteerisesti bändin jokaista liikettä. En jaksa seurata kovin tarkkaan minkään bändin liikkeitä. Cradle of Filth on kuitenkin hyvin aktiivinen bändi ja huomaankin yleensä aina vahingossa, että kappas, ovat muuten juuri julkaisseet uuden levyn tai ovat tulossa keikalle jonnekin lähistölle. Mutta sellainen fanityttö olen, jolta löytyy bändin koko tuotanto levyhyllystä ja joka kulkee ympäriinsä bändin paita päällä.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Vaasa Kaaosfest 16.-17.2.

Keikkajalka on taas armottomasti vipattanut jo jonkin aikaa, joten Kaaosfest osui juuri sopivaan kohtaan. Tapahtuma oli kaksi päiväinen, mutta itse tähtäsin perjantaihin ja erityisesti Nicolen ja Thyranen keikkoihin. Kaikki illan esiintyjät veti kuitenkin todella hyvät keikat.

Tapahtuma järjestettiin WS arenalla, joka on aika pieni paikka. Keikkapaikkana aivan ok, muttei vedä vertoja esimerkiksi Seinäjoen Rytmikorjaamolle. Tapahtuman järjestely tökki hieman, sillä jokainen esiintyjä aloitti reippaasti myöhässä. Muuten palvelu pelasi kuitenkin todella hyvin. Pidän kuitenkin Vaasan Leipätehdasta parempana keikkapaikkana, vaikka se onkin vielä pienempi paikka.

Mainittakoon sen verran, että vaasalaisilla on tapana valittaa kun koskaan ei järjestetä mitään tapahtumia ja sitten kun järjestetään niin paikalle ei ole väkeä läheskään niin paljon kuin voisi olla.


On tämä keikoilla käynti kuulkaas jännittävää nykyään, varsinkin jos omistaa tällaisen leijonanharjan kuin minä. Sitä ei koskaan tiedä milloin koittaa se kerta kun huomaa kesken biisin jääneensä hiuksistaan bassoon kiinni niin pahasti, että jonkun kolmannen henkilön pitää tulla irroittamaan onneton keikkailija ja basisti toisistaan. 

Basisti oli tullut soittamaan yleisön sekaan ja kun hän oli menossa takaisin lavalle niin tulikin pieni virhearvio ja hän käveli niin läheltä minua, että jäi sitten takaraivooni kiinni. Veti silti biisin loppuun. Tästä huolimatta helvetin hyvä keikka!



Nicole oli tapahtuman ensimmäinen esiintyjä ja heillä oli niinkin kova meno, että toisen biisin ensimmäisen säkeen kohdalla oli jo basarin kalvo halki.


Thyrane


Kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin vaan mukaan jäi Nicolen settilista ja Thyranen paita. Tyytyväinen keikkailija kiittää ja kuittaa.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ällösöpöä ja vaaleanpunaista

Niin ällösöpöä ja sokerista ystävänpäivää, että ihan hampaisiin sattuu! Koska ystävänpäivänä kaikki on juurikin niin ällösöpöä ja vaaleanpunaista, että mikään ei sovi tähän paremmin kuin vaaleanpunainen valkosuklaakaakao:


Yhteen annokseen tarvitset:

2-3 dl maitoa
6-8 valkosuklaa palaa
punaista elintarvikeväriä
kermavaahtoa
vaahtokarkkeja

Lämmitä maito kattilassa lähes kiehuvaksi ja sekoita joukkoon suklaat. Laske lämpöä ja anna suklaiden sulaa rauhassa. Lisää joukkoon pari tippaa haluamasi väristä elintarvike väriä. Tässä tapauksessa lisätään punaista väriä. Annostele kaakao kuppeihin ja koristele kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla.


Tässä vielä meidän perhepotretti näin ystävänpäin kunniaksi...


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Rauhallinen viikonloppu

Sellaiset viikonloput, jolloin ei tarvitse laittaa herätystä, eikä tarvitse lähteä mihinkään ovat viimeisen reilun kuukauden ajan olleet harvassa, eikä siinä mitään on vain kiva kun on jotain tekemistä. Lauantaina kuitenkin sain viettää pitkästä aikaa rauhallisen aamun ja päivän, vaikka illalla olikin sitten taas tapahtumaa tiedossa.



Aamulla oli aikaa panostaa hieman enemmän aamupalaan ja sen sai syödä rauhassa samalla kun töllötti netflixistä sarjaa, joka kertoi 80-luvun leluista. Mielenkiintoinen sarja, suosittelen! Erityisesti kiinnosti jakso, jossa kerrottiin Barbien historiasta, enkä tiennyt, että Barbie perustuu saksalaiseen seksinukkeen. Lapsuus pilalla? Ei sentään.


Niin kalpee, että nenä katos. Hitaan ja täydellisen aamun kruunasi ulkona vallitseva auringonpaiste

Ei ollut mitään kiirettä pukea ja laittautua vaan senkin sai tehdä kaikessa rauhassa samalla kun fiilistelee hyvää musiikkia ja lorvailee yli-isossa t-paidassa. Viikolla pukeminen ja laittautuminen on sitä, että kiireellä säntäilee joka suuntaan ja toisella kädellä kiskoo sukkaa jalkaan kun toinen käsi sutii meikkiä naamaan.

Ulkona vallitseva sää vaikuttaa mielialaan todella paljon ja tämän aamun kruunasi se, että ulkona paistoi aurinko ja sää oli aivan täydellinen. Ihan pieni pakkanen, lumi ja aurinko on täydellinen yhdistelmä. Tällaisia aamuja lisää, kiitos!