keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulufiilis hukassa

Olen sisimmiltäni jouluihminen, mutta masennus toi mukana oireen, jonka takia olen vihannut joulua monena viime vuonna. Olen ollut vihainen ja ahdistunut aina kun on ollut jokin tällainen isompi juhla tai aika, jolloin pitäisi olla iloinen ja hyvä mieli. Joulu on tuntunut kaikkein pahimmalta ja sitä olen vihannut eniten.


Ei tullut joulufiilistä edes perinteisestä pipareiden leipomisesta ja kiroilusta, vaikka olenkin näistä aika ylpeä

Olen myös ollut jouluisin ja erityisesti jouluaattoisin todella vihainen ja ahdistunut. Viime vuonna tämä alkoi jo hieman helpottaa ja sain kaivettua esiin jo hieman joulumieltäkin jostain. Tänä vuonna olin jo hetken innoissani joulun tulosta, mutta kaikki joulufiilis katosi kuin tuhka tuuleen. Joulukuu on jo pitkällä menossa, eikä silti tunnu yhtään siltä, että joulu olisi tulossa. Ainut asia, jota joulussa odotan on siihen liitetty ajatus rauhasta ja lämmöstä. Vuosi on ollut raskas ja täynnä kaikkea uutta ja suurta ja joulu merkitsee myös sitä, että vuosi on pian ohi ja saa nollata päänsä kuluneesta vuodesta. Olen kuitenkin huomannut olevani tänäkin vuonna lähinnä vain sitä ärtyneempi, mitä pidemmällä joulukuuta mennään.


Joululahjojen saaminen tuottaa edelleen suurta ahdista jos paikalla on ihmisiä näkemässä lahjojen avaamisen. Se huomien määrä, mikä itseeni silloin kohdistuu on minulle aivan liikaa kun kaikki tahtovat nähdä reaktioni kun avaan pakettini. Vaikka joulufiilis onkin täysin hukassa niin olen silti ostanut jo ihmisten joululahjat valmiiksi ja odotan, että saan antaa ne saajilleen. Lahjojen antaminen ja joulun rauha on se mitä odotan.


"Hei mitä nää on ja onko mullekin tämmönen?"

lauantai 9. joulukuuta 2017

Tämän hetken lemppareita

Koitin miettiä olenko löytänyt mitään uutta kivaa ja löytyi muutamia asioita, vähän random juttuja,  jotka ovat nousseet ehdottomasti lemppari asioiksi viime aikoina ja kun todella tykästyn johonkin asiaan niin innostun siitä kuin pikku lapsi ja täpisen siitä jatkuvasti.


Suosikki sarja oli ehdottomasti Stranger things. Tulin vähän jäljessä tämän kanssa, mutta päätin katsoa yhden jakson, jotta tietäisin mitä kaikki oikein hypettää. jäinkin koukkuun välittömästi ja nyt on jo toinen katselu kierros menossa. Tämä sarja on aiheuttanut näistä kaikista asioista sen kovimman innostuksen ja täpinän.

Alien-leffat. Nostalgia huuruissani katsoin Alien vs predator ykkösen, joka lopulta muuttui Alien-maratoniksi ja kasvoin melkein sohvaan kiinni kun muutamana iltana katsoin aina pari leffaa yhteen menoon. Nyt täpistään sitten täpistään niin, että kaikki tietää, että Sonja on katsonut vähän alienia.

Lankutushaaste. Tämä ei varsinaisesti ole suosikki asia, mutta olen ylpeä itsestäni kun sain suoritettua kuukauden lankutushaasteen ja aion jatkaa tätä vielä pidemmälle.



Nyx professional makeup ultimate shadow-paletti. Meikkini on yleensä rajoittunut vain pariin väriin, mutta tämän paletin myötä innostuin käyttämään paljon erivärejä silmämeikissä. Niin paljon vaihtoehtoja ja vaihtelua, eikä aina vain sitä pelkkää mustaa ja valkoista.


Tigi Bed Head - shamppoo ja hoitoaine. Mikään muu shamppoo ja hoitoaine ei ole jättänyt hiuksia näin pehmeiksi ja hyvän tuntuisiksi. Tämä myös tuoksuu todella hyvältä ja isot purkit kestää kauan joten ei tarvitse olla koko ajan ostamassa uusia. Nämä purkit on tainneet kestää jo useamman kuukauden, vaikka näitä välillä käyttää kaksikin ihmistä. Voisin suositella myös joululahjaksi!


Pin the fuck ups-blogi. Se nyt vain on päivän kohokohta kun huomaa, että PTFU on postannut jotain ja se postaus luetaan heti. Todella inspiroivaa ja viihdyttävää sisältöä. Olen seurannut blogia jo monta vuotta kertaakaan kyllästymättä. Tykkään lukea blogeja ja tämä on tällä hetkellä yksi suosikki blogeistani. Harmi, että moni blogi on kuolemassa nyt kun youtube tuntuu olevan se juttu.


Ja koska youtube mainittu, niin mainitaan vielä ehdottomasti suosikki tubettajani, Jenna Marbles, jonka videoita katson aina uudestaan ja uudestaan. Välillä todella randomia sisältöä ja jaksaa aina viihdyttää. Häntäkin olen seurannut jo vuosia.

Näistä täpistään nyt. Hetken päästä varmaan täpistään taas jotain muuta.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Teininä vs nykyään

Viimeisen muutaman kuukauden aikana olen todella havahtunut siihen, etten ole enää mikään teini saatika sitten samanlainen kuin teininä olin. Muutamat asiat on kääntyneet aivan päinvastoin kuin mitä ne joskus olivat ja tässä muutama esimerkki.


Teininä vietettiin todella paljon aikaa kavereiden kanssa ja oli todella tylsää olla yksin kotona. Kesäisin vietettiin porukalla paljon aikaa pihalla, liikuttiin ympäriinsä tai lojuttiin jonkun kotona. Nykyään taas viihdyn todella hyvin yksin kotona, eikä edes huvita olla koko ajan menossa johonkin. En enää jaksaisi viettää yhtä paljon aikaa ihmisten kanssa kuin silloin. Vaikka tykkäänkin olla kavereideni kanssa niin sosiaalisena oleminen on jotenkin niin raskasta, ettei sitä jaksa kovin usein.

Teiniä nukkuminen oli yliarvostettua. Viikollakin valvottiin pitkälle yöhön ja aamulla herääminen oli ankeaa. Viikonloppuisin valvottiin vielä pidempään ja nukuttiin pitkälle iltapäivään. Nykyään menen viikolla jo ilta kymmenen aikaan nukkumaan ja aamulla herääminen on silti ankeaa. Viikonloppuisinkin menen yleensä hyvissä ajoin nukkumaan jos ei satu olemaan jotain illanvietto suunnitelmia. Aamulla taas nukutaan rauhassa niin pitkään kun unta riittää, mutta enää ei nukuta iltapäivään asti. Silloin on jo oikeastaan päivä vähän pilalla jos nukkuu liian pitkään.


Teininä kotityöt oli pahinta pakkopullaa ikinä ja nykyään taas siivoaa ihan mielellään..ja yleensä vielä viikonloppuisin.

Teininä kun lähdettiin shoppailemaan niin heräteostoksia tehtiin enemmän kuin lääkäri määrää ja nykyään kun lähtee shoppailemaan niin ei välttämättä malttaisi ostaa mitään. Ja yleensä jonkin asian ostamista harkitsee todella pitkään ja jos se vielä jonkun ajan päästä tuntuu siltä, että tahdon sen niin voin ostaa sen. Heräteostoksia enää harvemmin tulee tehtyä. Nykyään asun kaupungissa ja melko lähellä keskustaa, joten pelkäsin, että tuleekohan sitä sitten pyörittyä kaupungilla koko ajan kun se on niin lähellä. Vastaus? Ei tule.. Sinne tulee mentyä entistä harvemmin nyt kun se on noin lähellä.


Nykyään myös kaiken turhan draaman sietokyky on hyvin alhainen. Ei vain enää jaksa eikä kiinnosta mikään ylimäräinen ja aiheeton draama. Olen myös oppinut sen, ettei kaikkia voi mitenkään miellyttää. Tämän oppiminen vei kauan.

Yksi iso ero on myös se, etten muista että teininä olisi särkenyt joka paikkaa näin helposti ja näin paljon. Silloin pystyi dataamaan koko päivän, mitä epäergonomisimmissa asennoissa eikä tuntunut missään. Nykyään taas on työpäivän jäljiltä usein selkä ja varsinkin hartiat todella kipeät. Toisinaan taas saattaa päivän jäljiltä olla jalat niin kipeät, ettei seuraavana päivänä tahdo päästä kävelemään. Vaihtelee hyvin pitkälti sen mukaan minkälaisia työtehtäviä päivän aikana on ollut. Olo on vähintäänkin vanha ja raihnainen jo nyt!


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Metalhead bunny

Niin kauan kuin tuo pieni karva saatana on kanssani asunut on siitä heitetty läppää, että äkäisen luonteensa vuoksi hänelle pitäisi hankkia ampiaispuku. Muriskoon sitten siinä pörriäisasussaan. Tämä läppä muistui mieleeni kun Wishiä selatessani vastaani tuli juuri sopiva ampiaispuku ja olinkin jo aikeissa tilata sen kunnes löysin jotain parempaa..


Onhan lemmikinkin oltava katu-uskottava, joten silläkin on oltava oma bändimerkein varusteltu farkkuliivi. Merkki ei ollut liivissä valmiiksi vaan ostin sen erikseen. Koska liivi tuli kuitenkin kiinasta ja tilasin sen eläintä varten en ottanut mitään riskiä vaan pidin sitä ensin pakkasessa ja sen jälkeen pesin sen, ettei vahingossakaan pääse mikään ylimääräinen ötökkä mönkimään pupun turkkiin. Yleensäkin kaikki kiinasta tuleva kannattaisi pakastaa salamatkustajien varalta.



Nyt on katu-uskottavuus huipussaan.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kulahtaneen marimekon uusi elämä

Kaikki varmaan muistaa kuinka yhteen aikaan kaikilla näkyi näitä samoja Marimekon kangaslaukkuja ja niitä taisi olla vielä eri väreissäkin. Löysin tämän kyseisen laukun kirpparilta neljällä eurolla ja nappasin sen mukaani, vaikka musta väri olikin jo vähän kulahtanut. Tämä oli silti täydellinen tuunaus kohde.


Laukku on juuri hyvän kokoinen ja siinä on sopivasti taskuja jokapäiväistä käyttöä varten, mutta sellaisenaan tylsän näköinen, joten tilailin parit kangasmerkit sitä varten. Ehkä muutama pinssi vielä lisäksi, eikä laukkua yhtäkkiä enää tunnista samaksi. Tilaa jäi vielä, joten pitää jossain vaiheessa tilailla lisää merkkejä ja jatkaa tuunailua. Hihnasssa olleen Marimekko-logon leikkasin pois, sillä se ei ihan sopinut muuhun teemaan. Sisäpuolella olleen logon jätin paikoilleen, koska se on piilossa, eikä häiritse kokonaisuutta.


Tässä laukussahan ei alunperin ole mitään nappia eikä mitään muutakaan, jolla läppä pysyisi varmasti kiinni ja itse olen sen verran vainoharhainen, että pelkään jonkun voron nyysivän laukustani jotain jos se ei ole kiinni millään. Löysin laatikoiden kätköistä pari sopivan kokoista lukkoa ja D-lenkkiä, jotka ompelin laukkuun ja laukun läppään, joten nyt sen saa kiinni, eikä tarvitse koko ajan jännittää omaisuutensa puolesta. Lukot oli peräisin jostain vanhasta takista. Kaikkea kannattaa näköjään säilyttää vuosi tolkulla..


torstai 23. marraskuuta 2017

Mukavuudenhaluinen vilukissa

 Pahoittelen paikoin paskaa kuvanlaatua. Valo ei tähän vuodenaikaan tahdo enää riittää ja järkkäriä ei pysty koko aikaa roudaamaan mukana.


Nenätön kalkkilaivan kapteeni tässä

Tänään oli aamusta iltaan niin surkea sää, että sai hyvällä omalla tunnolla jättää päivän lenkkeilyt väliin ja lojua sisällä luukuttamassa musiikkia ja kuluttamassa netflixiä. Olen todella mukavuudenhaluinen ja tällä hetkellä maksimaalinen mukavuus saavutetaan möngertämällä vähintään kahden peiton alla lämpimässä ja pehmeässä. Mukavuutta lisää kun tuijottaa ikkunasta ulkona vallitsevaa hyvin tuulista ja lumista säätä. Vilukissojen kruunaamaton kuningatar täällä! Samalla kun sai jättää ulkoilut väliin oli aikaa tehdä pari pientä tuunausprojektia loppuun. Näistä on tulossa omat postauksensa.

Mukavuuden lisämaksimoinniksi tekisi mieli roudata alakerrasta tv ja xbox yläkertaan makkariin, jotta voisin pelata ilman, että tarvitsee nousta peittojen alta ja ryömiä olohuoneeseen. Pieni miinus mukavuuten tästä.


Mukavuutta hetkellisesti pilasi tieto siitä, että jotta pääsisin kotiin lämpimään peittojen keskellä pitää ensin tuolla tuulessa ja tuiskussa kaivaa auto esiin lumen alta. Hytisin kylmästä jo sisätiloissa, joten edessä oli mahdollinen paleltumiskuolema, vaikkei mittari edes näyttänyt montaakaan pakkasastetta. Sää on ollut jo pidemmän aikaa todella synkkä ja surkea, joten olen itsekin todella väsynyt koko ajan. Olisin muutenkin tavallista väsyneempi, mutta tämä vain lisää väsyä entisestään.


En voinut hyvin kun tuijotin ikkunaa, jossa valui koko päivän märkää lunta. Tuli kylmä pelkästään katsoessa tätä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Sisäinen mummo valloilleen

Torstaina menin ennätys aikaisin nukkumaan kun sisäinen mummoni alkoi vaatia unta jo ennen ilta kymmentä ja kymmeneen mennessä olin täydessä unessa... ja siitäkin huolimatta aamulla oli ihan tappo väsy ja koska tahdon elää vaarallisesti en vain torkuttanut vaan lepuutin silmiäni vielä senkin jälkeen kun olin sulkenut herätyksen. Työpäivä tuntui loputtoman pitkältä kun oli niin väsyksissä.

Työnaama ja keikkanaama. Tässä huomaa kuinka suuri vaikutus valolla on. Luonnonvalossa hiukseni muuttuu helposti punertavan näköiseksi ja loisteputkivalossa ne näyttävät sinertävämmiltä niin kuin ne oikeasti ovat. 

Olin henkisesti asennoitunut siihen, että viikonlopuksi ei ole muita suunnitelmia kuin nukkua aamulla rauhassa ja sen jälkeen päästää sisäinen mummoni valloilleen. Kyllä, lauantai on siivouspäivä. Silloin vedetään hiukset nutturalle, villasukat jalkaan ja aletaan siivota, tiskata ja pyykätä. Sen jälkeen voi jälleen itseensä tyytyväisenä jatkaa netflixin tuijottelua.


Näihin suunnitelmiin tuli kuitenkin pieni muutos kun kaverini muistutti minua perjantai-iltana olevasta keikasta, jonka olin jo täysin unohtanut. The 69 eyes kuuluu niihin bändeihin, joita kuunteli satunnaisien biisien verran joskus teininä ja minun musiikkimakuun nähden on aika kevyttä, mutta silti ihan kiva käydä katsomassa livenä. Olen viikolla niin väsynyt eikä aikaakaan oikein ole niin en näe kavereitani silloin, mutta nyt sopivan tilaisuuden tullessa en kieltäytynyt vaan päätin lähteä viettämään iltaa hyvässä seurassa. Bändi veti hyvän keikan, mutta yllätyin täysin siitä kuinka paljon keski-ikäistä puku porukkaa yleisössä oli ja nuoria oli hyvin vähän.


Lauantaina sain kuitenkin nukkua pitkään ja vapauttaa sisäisen mummoni siivouspäivän merkeissä. Hiukset nutturalle, villasukat jalkaan ja siivoamaan! ..kunhan aamutee on juotu..