maanantai 21. toukokuuta 2018

#nokkakipee


Kesä tuli yhtäkkiä yllättäen ja se vaikuttaa ainakin minuun monin eri tavoin. Ulkona tuoksuu kesältä ja se innostaa entistä enemmän liikkumaan ulkona. Se innostaa ja antaa virtaa uusiin asioihin. Usein keväisin kuulee kuinka ihmiset aloittavat aina kevät siivouksen. Itse en kuulu tähän ryhmään, mutta poikkeuksellisesti tänä vuonna kevään tullen iski valtava tarve käydä tavaroita läpi ja alkaa heittämään täysin turhia asioita pois. Samalla lämpö ja aurinko (ja kaveri) on saanut innostumaan liikkumisesta entistä enemmän ja sen seurauksena on vakavasti harkinnan alla salijäsenyyden hankkiminen.

Kävin myös viimein hankkimassa itselleni synttärilahjan, jonka itselleni lupasin. Samalla sain ruksata yhden haaveen toteutetuksi listaltani. Kävin siis ottamassa viimein nenälävistyksen, josta olen haaveillut jo vuosia, mutta on aina jänistänyt sen verran, ettei ole saanut aikaiseksi käydä sitä ottamassa.  Tämäkin oli harkittu juttu, eikä hetken päähänpisto, mutta joku olisi voinut varoittaa, että tähän jää koukkuun samalla tavalla kuin tatuointeihin!


Päätin pitää kesälomani kahdessa pätkässä ja kesälomasuunnitelmiakin alkaa olla jo vaikka kuinka paljon! Eniten kuitenkin odotan sitä, ettei tarvitse stressata työasioista ja saa nukkua rauhassa.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Aina ei mene niin kuin Strömsössä


Ihmiset hehkuttaa somessa aina sitä kun tapahtuu jotain kivaa ja sitä kuinka mahtava päivä on ollut. Jos vaikka vaihteeksi hehkuttaisi sellaisia päiviä, joilloin kaikki ei vain mene niin kuin strömsössä, sillä näitäkin päiviä tulee vastaan.

Nämä päivät ovat sellaisia, jolloin ensin nukkuu aamulla vähän liian pitkään ja sitten alkaa tehdä kiireessä aamupalaa. Siinä tohinassa onnistuu tökkäämään sormensa sauvasekoittimen terään ja heti perään raapaisee kätensä vielä raastimeenkin kun kaivelee laatikon kätköistä pientä muovipussia. Aamupuurotkin lentelee pitkin rinnuksia.

Nämä päivät ovat myös niitä kun todennäköisesti unohtaa lähtiessä työavaimetkin kotiin ja tämän seurauksena on pasmat jo niin sekaisin, että unohtaa töissäkin jatkuvasti, että mitäs sillä päivän To do- listalla olikaan. Lounastauollakin onnistuu kippaamaan ruokansa ylösalaisin pöydälle. Hienoa, olenhan aina halunnut syödä ruokani suoraan pöydältä. Tässä vaiheessa alkaa jo huumori loppua.

Kotimatkalla pitäisi käydä vielä ruokakaupassa, mutta on niin ajatuksissaan, että ajaa risteyksestä huti ja joutuu kiertää vähän pidemmän kautta kauppaan. Kaupassa ollessaan luulee muistaneensa kaiken ja kotona huomaa, että jotain oleellista unohtui kuitenkin.

Kaiken tämän jälkeen on hyvä vain kömpiä peittojen alle katsomaan netflixiä pupun kanssa. Se oli semmonen päivä.

maanantai 30. huhtikuuta 2018

It's always a good day for a new tattoo


Lauantaina sää oli mitä keväisin ja viimeistään tässä vaiheessa alkaa tuntua, että kyllä se kesä vaan on tulossa. Lauantaille oli myös sovittuna vähän spessumpi tatuointi aika. Tatuointikuume on viime aikoina noussut aivan äärimmilleen. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta ensimmäisenä toteutettavaksi pääsi pieni linnunkallo-kuva, jossa kaksi kalloa muodostaa sydämen. Alkuperäinen kuva on omaa käsialaani.



Mielestäni tatuoinneilla ei aina tarvitse olla mitään syvällistä merkitystä tai tarinaa, riittää että itse pitää kuvasta, mutta tällä kuvalla kuitenkin on suurempi merkitys. Se on kaveritatuointi ja kävimmekin ystäväni kanssa ottamassa samanlaiset kuvat. Kuvan tekeminen ei oikeastaan sattunut juurikaan ja olisin voinut nukahtaa siihen tatuoijan penkkiin kun alkoi väsyttää niin paljon.


Samalla oikean käteni keskisormeen tatuoitiin riimu, joka tarkoittaa suojaa ja kilpeä. Kuvittelin, että sormeen tatuoiminen ottaisi aivan perkeleen kipeää, mutta eihän se nyt ollutkaan niin paha. Vaikka nyt sainkin kaksi tatuointi-ideaa toteutettua niin se ei silti lievitä ollenkaan tatuointikuumeen oireita. Päinvastoin! Nyt kun pääsisi vielä toteuttamaan nuo isommatkin ideat!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Ikean uusi elämä

Asunnossani on edelleen jäljellä muutamia opiskeluaikoina ostettuja huonekaluja. Iso osa niistä on ikeaa, koska olihan se halpaa ja ajoi asiansa. Olen kuitenkin pikkuhiljaa uudistanut huonekaluja ja jo pitkään etsinnässä on ollut muunmuassa lipasto, mutta kun sopivaa lipastoa ei ole tullut vastaan niin on lipaston virkaa toimittanut ikean kallax-hylly, johon ostin erikseen vetolaatikoita. Hylly on kuitenkin jo nähnyt elämää ja minä kaipaan vaihtelua, joten päätin vähän tuunata sitä. Pidän vanhoista rokokoo-tyylisistä huonekaluista, joten halusin hakea tähän vähän samanlaista henkeä.


Hylly ennen tuunausta


Puiset, maalaamattomat puukoristeet löytyi Wishiltä (mitä sieltä ei löydy? nämäkin oli täys yllätys) ja koska kiinalaatu niin en odottanut näiltä kovin paljoa, mutta laatu yllätti tällä kertaa positiivisesti. Maalasin ne mustiksi ja kuivumisen jälkeen kiinnitin hyllyyn kontaktiliimalla. 



Hylly tuunauksen jälkeen.

Itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Piristää ilmettä huomattavasti! Ehkä vetimetkin olisi voinut vaihtaa, mutta tähän hätään ei löytynyt mitään tarpeeksi hienoja ja tyyliin sopivia. Halpa ja helppo tuunaus.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Level 24

Täytyi ottaa pieni välikuolema oman päänsä ja ajatusten kanssa, mutta nyt yritetään uudella virralla jatkaa eteenpäin. Pari viikkoa sitten minulla oli synttärit ja mittariin pyörähti 24 vuotta. Yllätyksekseni huomasin, että yhden ikävuoden mukana saapui myös jonkin asteinen ikäkriisi ja muutenkin ajatukset on olleet aika sekaisin viime aikoina.


Tuntuu, ettei ole saavuttanut tarpeeksi tai olisi tähän mennessä pitänyt tehdä enemmän. Mutta sitten taas toisaalta kun oikein miettii niin olen lukenut kaksi ammattia, asunut omillani vuosia, tehnyt oman alani töitä ja tälläkin hetkellä olen työllistynyt koulutusta vastaavaan työhön. Silti tuntuu, ettei se riitä alkuunkaan. Ehkä olisi todella aika elvyttää vaikka jokin vanha harrastus tai keksiä kokonaan uusi. Myös tulevaisuus ahdistaa ja jopa pelottaa. Joudunko muuttaa työn perässä? Pitäisikö vielä jatkokouluttautua vai keskittyä vain etsimään töitä? Mitä sitten jos ja kun joutuu muuttaa ja kaikki ystävät jäävät tänne?

Syntymäpäivälahjoja. Itse itselleni hankkima lahja on toistaiseksi vielä saamatta..

Mutta kyllä sen huomaa, ettei enää ole samanlainen kuin teininä. Teininä valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkälle iltapäivään. Nykyään menee ajoissa nukkumaan ja herääkin jo melko hyvissä ajoin. Myös viikonloppuisin. Teininä pystyi istua koko päivän dataamassa ilman ongelmia ja nyt vanhan selkä ja hartiat oireilee kun istuu muutaman tunnin koneen ääressä. Aikuisena olo on sitä, että joutuu tekemään niitä ei niin kivoja asioita lähes päivittäin, joita teininä vain vältteli. Aikuisena materialismionnellisuus on jopa sitä kun innostuu uudesta tiskirätistä. Kaikkea sitä..


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Let's do the time warp again

Pakko myöntää, että omalla kohdallani on ollut sivistyksessä valtava aukko, sillä en ollut ennen viime viikonloppua nähnyt Rocky Horror showta. Nyt tuli kuitenkin täydellinen tilaisuus korjata tämä aukko sivistyksessä kun Vaasan ylioppilasteatteri esitti muutamana iltana tämän kyseisen musikaalin /näytelmän. Korsetti kireälle ja kohti teatteria!


Tiesin kyllä näytelmän juonen noin suurin piirtein, vaikken ollut sitä koskaan nähnytkään. Olin yllättynyt siitä kuinka hyvin näyttelijät vetivät roolinsa ja kuinka hyvin yleisö oli mukana. Rocky horror show'n perinteisiinhän kuuluu, että yleisö saa osallistua näytelmään erilaisilla huudoilla ja rekvisiitalla. Varsinkin näyttelijöiltä tämä vaati kunnolla heittäytymistä rooliinsa. Ehkä hieman huvitti katsoa näyttelijöiden asuja,varsinkin korsetteja ja chokereita kun hoksasin, että omasta vaatekaapistani löytyy juuri samanlaiset vetimet. Näytelmä oli kuitenkin hyvin onnistunut ja vauhdikas ja kappaleetkin jäi korvamatoina kummittelemaan päähän niin kiitettävästi, että niiden tahdissa onkin sitten mennyt muutama päivä.


En ole käyttänyt korsettia vuosiin, eikä vanha, teiniaikojen korsettinikaan ole mahtunut kunnolla päälle enää vuosiin. Olen haikaillut uuden korsetin perään jo kauan, mutten vain ole malttanut ostaa sitä. Kuitenkin noin kuukausi sitten eksyin pitkästä aikaa Morticiaan ja myyjä sai minut sovittamaan yhtä Burleskan ihanuutta. Mukaanhan se lähti. Fiilis oli vähintäänkin nostalginen kun pitkästä aikaa kiskoi korsetin päälleen. En vain muistanut kuinka pahoin tähänkin voi jäädä koukkuun ja nyt jo kädet tärisee, että pitäisikö malttaa ostaa toinenkin..

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Viikko tiivistettynä


Viime viikko on meni aivan hirveällä vauhdilla ja tuntuu, että vaikkei oikeastaan muka kerennyt tehdä yhtään mitään niin silti tapahtui ihan hirveästi. Halusinkin jakaa jotain asioita, jotka jäi  viikolta mieleen. Viikon aikana olen... 

..vihannut talvea ulkona vallitsevan liukkauden, tuulen, loskan ja rankan lumisateen takia. Lumiset maisemat näyttää upealta, mutta alkaa jo riittää. Voisko tää talvi pikkuhiljaa loppua ja kevät alkaa?

..taistellut itseäni vastaan, että käyttäisi iltoja siihen kun nukkuu päikkäreitä. Mutta kun sehän on parasta kun ulkona tulee niin perkeleesti lunta/ räntää ja voit vain tyytyväisenä kömpiä peittojen alle ja katsoa ikkunasta tyytyväisenä surkeaa säätä kun itse ei tarvitse olla ulkona.


..riemuinnut silkasta materialismionnesta kun maltoin viimein ostaa jo kauan haaveilemani The bride of the Frankenstein paidan. Sen lisäksi maltoin ostaa myöskin kauan haikailemani Stephen Kingin Salem's lot-leffan. Kumpikaan ei ollut kallis, mutta nuuka on nuuka ja kaikkea pitää aina miettiä niin kauan. Materialismionni on toisaalta helppo keino ilahduttaa itseään ja toisaalta se on vain ärsyttävää. Miksi täytyy saada jotain, että voi sitten riemuita siitä muutaman päivän.

..ruvennut syömään appelsiineja ihan intopallona. Olen aina vihannut appelsiinien kuorimista,  mutta sekin ongelma on sivuuttettu kun keksi kätevän ja nopean tavan niiden kuorimiseen, eikä se enää ole niin tuskastuttava operaatio.


..ottanut ilon irti lisääntyneestä valon määrästä. Lisääntynyt luonnonvalo lisää myös lukuintoa. Keinovalossa lukeminen ei ole niin mukavaa kuin se on luonnonvalossa. Loppu viikosta alkoi aurinkokin ilmestyä.

..riemuinnut myös pienistä kevään merkeistä; vähäisestä lumen sulamisesta ja auringon paisteesta. Tulevaa kevättä on kiva fiilistellä samalla kun pistää cd-soittimeen Alice Cooperin 70-parhaat ja kylvää kanille kevään ensimmäiset ohraruohot. Olen aina inhonnut puutarhan hoitoa, mutta silti lähestyvä kevät aiheuttaa aina sen, että alkaa suunnittella kukkapenkkejä kesäksi.