perjantai 22. syyskuuta 2017

Tekeleitä

Loppu kesällä löysin uudestaan hukassa olleen inspiraation maalaamiseen ja muuhunkin väkertelyyn ja tässä on muutama aikaan saannos. Yllättäen tein enimmäkseen vain erilaisia sommitelmia  linnunkalloista. 



Tämä kuva on maalattu akryylimaaleilla mustalle paperille. Kaikki työni on maalattu akryyleilla.



Tämän lepakkohimmelin tekemisestä löytyy tekstiä toisen blogini puolelta Handmade by Sonja 


maanantai 18. syyskuuta 2017

One step at a time

Unohdin taas vaihteeksi koko blogini useaksi kuukaudeksi ja näköjään sillä aikaa myös photobucket on päättänyt ruveta temppuilemaan kuvien kanssa, joten kuvat eivät näy. Katsotaan mitä asialle saa tehtyä.. Otetaan kuitenkin nopea katsaus siihen, mitä viimeisen muutaman kuukauden aika on tapahtunut


Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon asioita. Loppu talvesta aloitin epäillen kuntouttavan työtoiminnan. En uskonut siitä olevan mitään apua mihinkään ja kuvittelin olevani siellä pitkään ennen kuin olisin kunnolla työkykyinen ja voisi edes harkita hakevansa töitä. Työpajalla oleminen olikin kuitenkin kaikkea muuta kuin olin kuvitellut ja viihdyin pajalla ja sain myös vertaistukea muilta, jotka olivat samassa tilanteessa kuin minä.

Keväällä muutin uuteen kotiin ja uuteen kaupunkiin pupun kanssa. Palasin takaisin alkuperäiseen kotikaupunkiini, jossa viimeksi pienenä kakarana asuin. Samalla löysin myös uusia ihmisiä, joista tuli hyvin nopeasti todella tärkeitä.


Kesällä sain työtarjouksen työpaikasta, joka oli vähän erilainen kuin mikään ns. normi työ, kiinnostava ja vastasi täydellisesti alkuperäistä koulutustani. Oman alani töitä ei juurikaan ole pohjanmaalla tarjolla, joten hain paikkaa vaikken uskonutkaan sitä saavani. Kuitenkin kuukauden odottelun ja haastattelun jälkeen sain tiedon, että sain tämän työpaikan. Lopetin pajalla käymisen vain muutaman kuukauden jälkeen ja aloitin työt. Epäilin edelleen olenko vieläkään täysin työkykyinen, mutta aloitin työn enkä kadu sitä. Se on juuri sitä mitä halusin tehdä. Päivän päätteeksi on väsynyt ja päikkärit on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta tietääpähän tehneensä jotain




tiistai 23. toukokuuta 2017

Fanityttö ja hautajaiset



Paljon on tapahtunut muutamassa viikossa. Olen kotiutunut uuteen kotiin pupun kanssa, saanut taas paljon omia projekteja loppuun, fanityttöillyt urakalla ja kesäkelitkin on viimein täällä!

Viimeaikoina on taas tullut kulutettua aivan luvattoman paljon X-filesia. Möröt ja alienit tulivat jo uniinkin asti. Halusin pitkään jonkun x-files- teemaisen paidan tai julisteen ja Etsyn äärettömästä maailmasta löytyikin juuri täydellinen yksilö.



Aivan täydellinen! Samaan tyyliin olisi löytynyt mm. myös halinallet-paita, joka jäi myös vähän vielä kaivelemaan. Muuton yhteydessä oli hyvä tilaisuus heittää pois kaikki ne vanhat paidat, joita ei enää käytä ja kun kaappiin tulee taas tilaa niin voi ostaa uusia.




Kävin myös Jyväskylässä fanityttöilemässä. Ostin liput Sotajumalan hautajaisiin jo tammikuussa ja sitä keikkaa oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Ei ainoastaan Sotatajumalan takia vaan myös lämppärinä olleen Torture killerin takia. Keikkajalkaa on vipattanut pitkän aikaa eikä mitään tarpeeksi hyviä keikkoja ole ollut, että olisi tullut lähdettyä. Olin ehkä hieman aliarvioinut Sotajumalan pitin, koska siellähän oli aika turpaan veto meininki. Keikka oli todella hyvä, mutta osa ajasta meni siihen kun vahti, että milloin joku rynnii yli.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Horror themed nesting dolls




On vähän taas unohtunut tämä blogi kaiken muutto hässäkän keskellä. Muutin juuri uuteen ihanaan kotiin pupun kanssa ja postattavaa olisi ollut, mutta aikaa taas ei ollut. Jos joku sattuu meikäläistä instagramissa seuraamaan niin onkin nämä jo nähnyt, mutta nyt sain nämä myös pienellä viiveellä blogin puolelle. Koska ihan koko aikaa ei jaksa maalata tauluja niin välillä on keksittävä jotain muuta ja maatuska-sarjan maalaaminen oli todella hauskaa vaihtelua. Toisen blogin puolelle kirjoitan hieman yksityiskohtaisemman selostuksen näiden tekemisestä.


Aiheen keksiminen oli vaikeaa. Minulla oli 3 maatuska-sarjaa, joihin sain ruveta sotkemaan omiani. Kauhufani kun olen niin yhden sarjan teemaksi tuli kauhuleffat ja toisen sarjan teen ystävälleni ufo-teemalla. Kolmannen sarjan teema on vielä auki ja jätän sen jemmaan odottamaan ideaa. Näitä oli hauska tehdä, vaikka välillä näiden kanssa näpertäminen oli niin pikkutarkkaa, että se söi jo hermoja.


Maalasin maatuskat akryyleillä niin kuin yleensäkin maalaan ja suihkutin niihin vielä lakkaa päälle, jotta säilyisivät hyvinä. Teemana näissä oli kauhuleffat ja järjestyksessä vasemmalta oikealle leffat ovat; IT, Evil Dead, Babadook, Manaaja ja Scream.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Level 23



Täytin viikko sitten jälleen vuosia ja ikää pyörähti mittariin 23. Aina sanotaan, että vuoden vanhempi ja viisaampi. Yleensä olen omasta mielestäni ollut vain vanhempi, mutta tällä kertaa tiedän olevani myös paljon viisaampi. Viimeisen vuoden ja varsinkin muutaman viimeisen kuukauden aikana olen kasvanut henkisesti todella paljon, oppinut virheistä ja oivaltanut paljon tärkeitä asioita elämästä, mikä osaltaan helpottaa myös omaa olemista ja elämistä. Koko elämänasenne on eri kuin vielä muutama kuukausi sitten ja osaan suhtautua asioihin täysin eri tavalla. Vastoinkäymiset ei tunnu enää maailmanlopuilta niin kuin aikaisemmin ja joka asiaan löytyy ratkaisu ja pääsee elämässä eteenpäin. En voi sietää enää mitään turhaa draamaa. En tahdo sitä elämääni ja se vain kuormittaakin ihmistä turhaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin voi sanoa olevansa oikeasti onnellinen.






tiistai 21. maaliskuuta 2017

Karhu


Koko 33cm x41cm, akryylit

Viimeisin maalaamani taulu on ystäväni pyynnöstä maalattu karhun kallo. Maalasin tämän akryyleillä kuten yleensäkin, sillä ne kuivuvat nopeasti, mutta eivät liian nopeasti, että kuvaa pystyy työstämään tarpeeksi.   Olen maalannut kalloja paljon, mutta yhtäkään karhun kalloa en ole ennen tehnyt ja tämä on siitä huolimatta onnistunein kallo, jonka olen koskaan maalannut

torstai 16. maaliskuuta 2017

Maiseman vaihto



Oli aika tehdä hetkeksi pieni maiseman vaihto, joten pakkasin laukun valmiiksi, hyppäsin bussiin ja lähdin viikoksi ystäväni luo. Kuuden tunnin bussimatkat oli vähän puuduttavia, mutta se oli todellakin sen arvoista. Oli todella piristävää viettää kunnolla aikaa ystävien kanssa  ja unohtaa hetkeksi kaikki, mikä on kotona. Viikkoon mahtui enemmän tapahtumaa kuin mitä normaalisti olisi varmaan edes kuukaudessa. Päivien päätteeksi oli väsy ja väsy oli vielä kotiin päästyäkin, mutta tulipahan taas tehtyä jo koettua.  Koirakuumekin vain paheni reissun aikana heidän koiriensa myötä.




Söpöysyliannostus oli läsnä kun sai nukkua kahden pikku koiran kanssa. Oli myös hauskaa käydä ulkona näiden pikku tuhisijoiden kanssa.





Kaupungilla pyörittiin paljon ja paljon tuli myös osteltua. Jätin lähtiessä laukkuun vielä tilaa siltä varalta jos tulisi jotain ostettua, mutta siitäkin huolimatta oli laukku palatessa niin täynnä, ettei kaikki edes mahtunut sinne. Hups.. Ostoksista tulee oma postauksensa, mutta materialismionnellisuus oli todellakin läsnä kun löysin aivan älyttömän kivoja juttuja.

 Repäistiin myös ja tehtiin jotain mitä ei ole tehty sitten peruskoulun jälkeen. Käytiin luistelemassa. Luistinrata oli liukas, vuokraluistinten terät todella terävät ja taito ruosteessa. Jonkun aikaa joutui sutia paikoillaan ja hakea tasapainoa samalla kun yritti muistella, että kuinkas tämä tehtiinkään. Lopulta kuitenkin tasapaino löytyi ja pääsi jo hyvää vauhtia eteenpäin. Peruskouluajoilta on jäänyt se muistikuva, että luistelu oli hirveää pakko pullaa, mutta hauskaahan se olikin kun sitä uudellen kokeili. Pitäisi tehdä useammin tämmöisiä asioita, joita ei ole tehnyt vuosiin.





Epäilevän näköinen, muovinen lohikäärme


Onneksi kevät on täällä ja kesä on tulossa. Puistossa kävellessä alkoi väkisinkin haaveilla lämpöisestä kesästä, hienosta puistosta, hyvästä seurasta ja pussikaljoista. Jatkuvasti lisääntyvä aurinko ja lämpö saa muutenkin hyvälle ja energiselle tuulelle.



Viimeisenä iltana piti vielä käydä vetämässä kunnon kakkuöverit. Niin paljon kakkua kuin sielu sietää. Siinä löysi omat rajansa kuinka paljon makeaa voi syödä ja oppi, että kakkukrapula on todellinen. Mutta onhan se silti hauskaa lapioida kakkua naamariin hyvässä seurassa ja lätkiä korttia. Muutenkin olisi todella hauskaa pelata ihmisten kanssa enemmän vaikka lautapelejä, mutta se tuntuu nykyään olevan monien mielestä liian tylsää. Harmi juttu.

 Seuraavana päivänä olikin kotiin lähtö ja puuduttava bussimatka edessä. Onnibussille pisteet siitä, että se on todella halpa matkustusmuoto. Ei paljoa kirpaise ostaa bussilippuja. Vaikka olikin todella hauskaa taas reissata ja nähdä ihmisiä niin koti on silti paras paikka, mutta eipä sillä, voisin lähteä jo kohta uudestaankin.