torstai 27. syyskuuta 2012

Muumilaakson vaiettuja tarinoita




Saatoin naureskella tälle vähän...tai aika paljonkin :D

maanantai 10. syyskuuta 2012

Nostalgisuus huipussaan

Ollessani kipeänä avokki kantoi meille VHS-laitteen. Vieläpä täysin toimivan sellaisen ja jätesäkillisen video kasetteja. Olin onnesta soikeana löytäessäni säkistä leffoja, jotka joskus ovat olleet minunkin suosikkeja. Omat kasettini tosin ovat pitkin maailmaa, osa mummolassa, osa virossa, osa missä lie ja vain muutama löytyi kotoani. 



Yksi ehdottomista suosikeistani joskus oli ensimmäinen pokemon leffa. Oi sitä tunnetta kun löysin tämän nyt muiden joukosta ja vielä tälle tehdyn jatko-osankin, joka kertoo mitä leffan klooneille myöhemmin tapahtui. (ne jotka ovat joskus nähneet tietävät mistä puhun) Ja nämä vielä toimivatkin täysin! Leffa kokemus oli edelleen yhtä hieno kuin silloin joskus pienenä kun sain tämän joululahjaksi ja katsoin sitä uudestaan ja uudestaan. Tämäkin ilta menee varmaan videoita katsellessa kun vain osaisi valita minkä tahtoo katsoa. Vanhoja Disney leffojakin löytyi yllättävän paljon, on toki eriasia vieläkö ne toimivat.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Horror Week, Joe Hill

Luurankoja Kaapissa *klik klik*  Yllättävien viikonloppu menojen takia jäi nyt pari postausta tekemättä, mutta teen  vielä tämän viimeisen. Aiheena on Joe Hill:in kirjat. Olisin voinut ottaa aiheekseni myös Stephen Kingin, mutta se olisi ollut ehkä liian ennalta arvattavissa tai jo niin läpi käyty aihe. 



Kirjojen kuvat Google 

Tästä kirja kaksikosta ensimmäisenä ilmestyi Sydämen muotoinen rasia, joka todellakin yllätti. Luulin kirjan olevan tylsä, mutta se olikin oikeasti hyvä ja voisin lukea sen uudestaan koska vain.

 Kirja kertoo vanhasta Death metal-muusikosta, joka keräilee kaikkea outoa. Sitten hän saa kuulla että netissä on myynnissä sydämen muotoinen rasia, jossa on kuolleen miehen puku ja kuolleen miehen kummitus tulee mukana. Muusikko miehemme ei usko sen olevan mahdollista ja ostaa puvun. Kummitus kuitenkin tulee mukana ja siitähän se jännitys alkaakin. En varsinaisesti pelännyt lukemisen aikana, mutta tietynlaisen jännityksen tunteen kirja loi ja välillä oli pakko vilkuilla ympärilleen, että onko täälläkin mahdollisesti joku kummitus. Voin vain suositella!



Sydämen muotoisen rasian jälkeen tuli Bobby Conroy palaa kuolleista ja kyseessä on siis kokoelma lyhyempiä tarinoita. Tarinat eivät olleet ehkä kovin pelottavia, mutta osa aiheutti ahdistusta ja ihmetystä, mistä ideat ovat tulleet. Pop art oli suosikki tarinani ja se kertoo ilmalla täytetystä pojasta, jonka täytyy varoa kaikkea terävää, eikä hän  voi kommunikoida kuin kirjoittamalla. Tarinan loppu aiheutti pientä surua ja ahdistusta. Suosittelen tätäkin.

Kauhu viikko oli minun osaltani tässä. Vähän jäi harmittamaan, että tuli yllättäviä (mukavia) menoja joiden takia jäi pari postausta uupumaan.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Horror Week, kauhuntunteita herättävät leffat


Luurankoja Kaapissa *klik klik* Kauhuviikko jatkuu ja tällä kertaa otetaan aiheeksi pari leffaa, jotka todella pelottivat minua ja aiheuttivat kauhun tunteita. Olen katsonut erittäin paljon kauhuleffoja, mutta vain pari on oikeasti ollut pelottavia, enkä enää iki päivänä niitä katso. Yleensä kauhuleffat aiheuttavat vaan jännitystä ja hengen pidättelyä, ei pelkoa. Ja mitkä ne leffat sitten oli?


Ensimmäisenä Kauna. Leffa sinänsä ei ollut pelottava, vaan kalman kalpeana mustissa hiuksissa nariseva hahmo. Leffan näkemisen jälkeen pelkäsin viikko kausia hahmon ilmestyvän yön piemeydessä sänkyni viereen, enkä pystynyt nukkumaan vaan tuijotin silmät lautasen kokoisina pimeyteen. Kauna on myöskin ensimmäinen ja viimeinen leffa, jonka aikana olen kiljaissut ja sekin silkasta säikähdyksestä kun hahmo yhtäkkiä naristen ilmestyi ruutuun. Mielestäni Kauna on enemmänkin säikyttely leffa kuin kauhua, koska hahmo ilmestyy aina äkkiä säikyttäen ruutuun.



Toisena Paranormal Activity. Pelkään juurikin kaikkea sellaista, mitä tässä leffassa tapahtuu. Jonkinlaista kummitusta tai muuta hahmoa, joka riehuisi pitkin kämppää ja pelottelisi, rikkoisi tavaroita jne. Tämä leffa oli oikeasti pelottava, mutta silkasta mielenkiinnosta ja monista kehuista johtua katsoin sen. Kamalaa. Todellakin pelottavaa. Kun viimein pystyin taas leffan näkemisen jälkeen nukkumaan yöni kunnolla, tein sen virheen, että katsoin jatko-osan enkä taaskaan pystynyt nukkumaan. Ensimmäisenä yönä jouduin hakea veljeni samaan huoneeseen nukkumaan. Jos mörkö tulisi, saisi viedä hänet ensin.. tai sitten ei.. Näistä olen nähnyt vain kaksi ensimmäistä ja enempää en aio katsoa. Nytkin kun olemme muuttaneet isompaan kämppään pelkään yksin ollessani, varsinkin iltaisin ja öisin ja odotan kauhulla pimeää talvea.

Samoin odotan kauhulla avokin vuoden päästä lähestyvää armeijaa, jonka ajaksi joudun jäädä yksin kämppäämme. HUIHUI!! Täytyy koittaa kehitellä jotain, etten kuole kauhusta kangistuneena vilkkaan mielikuvitukseni tuotoksiin.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Horror Week


Luurankoja kaapissa *klik klik* blogissa on meneillään kauhu viikko, johon päätin osallistua, vaikkakin päivän myöhässä. Teemaviikko kuulosti erittäin hienolta idealta, eikä semmoista ole aikaisemmin Hopearajan blogihistoriassa toteutettu, joten nyt kokeillaan :3

Viikon ensimmäiseen postaukseen valitsin erään suosikki kauhuhahmoni, Tim Burtonin ja hänen elokuvahahmonsa. Synkät leffat ja upeasti pukeutuvat hahmot ovat hienoa katsottavaa kerta toisensa jälkeen. Tokikaan nämä leffat ei ehkä ihan kauhuleffoja ole, mutta ei anneta sen pikkuseikan häiritä.



Ulkoasunsa puolesta yksi upeimpia Burtonin hahmoja on Saksikäsi Edward. Kerrassaan upea hahmo ja idea hahmon saksikäsistä on mielestäni hieno. Vähän raasu hahmo kuitenkin.


Painajainen ennen joulua on leffa, johon en koskaan kyllästy. Osasyynä ehkä sekin, että tämän leffan katsomisen voi aloittaa vasta Halloweenin aikaan ja lopettaa tammi-helmikuussa. Tätä ei vain pysty katsoa keväällä tai kesällä.



Herra itse 



Burtonin viimeisin leffa on Dark Shadows, jonka itsekin kävin katsomassa elokuvateatterissa. Leffassa oli sopivasti kaikkea ja jälleen kerran hahmot olivat mahtavia. Leffa oli synkkä, mutta silti siitä löytyi tarpeeksi huumoria ja vampyyrikin oli oikea vampyyri eikä mikään wnb yksilö


Corpse Bride on myös huippu leffa ja mm. morsiammen puku on upea. Ideakin jälleen kerran hyvä. Tätä leffaa ei kuitenkaan kovin usein tule katsottua, vaikka se hyvä onkin.



En pääse yli enkä ympäri siitä, että itse Beetlejuice muistuttaa minua uuno turhapurosta.. hyi häpeä minua... :D Perheen tytär on yksi suosikki hahmojani


Its Only Pain

Yleensä olen selvinnyt syksystä ilman flunssaa, mutta tällä kertaa en sitten selvinnyt.. Päätä särkee, kurkku on kipeä, on nuhaa ja tuntuu, että nenä räjähtää. Olo on niin kamala, että kun aamulla heräsin puhelimeni herätykseen, en pystynyt enää nukkua sen jälkeen. Ei auta muu kuin linnoittautua sohvalle katsomaan leffoja ja piirtämään.


Josko toi teekin vähän helpottaisi oloa.. :3


Onneksi on vielä pari tuotanto kautta murhia jäljellä ja kun nämä on katsottu, voin hakea porukoiltani lisää. Näitä kausia kun on muistaakseni ainakin yli 10..onneksi.. Tiskatakin pitäisi ja siivota kämppä ja tehdä vaikka mitä, mutta nyt ei vaan pysty..   Kai te muut ootte selvinneet ainakin tähän asti ilman mitään flunssaa?

lauantai 1. syyskuuta 2012

The P-P-Platypus Song

Yhtäaikaa niin ihana ja niin ärsyttävä :DD Tällä on hyvä aloittaa lauantai.