perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kaikkee jännää

Heipparallaa vaan! En oo kuollu vaikka täällä on taas vähän hiljaista ollukki. Koko kesän oon ollu menossa aina jossain niin ei oo paljo kerenny kirjottelemaan.


Kaikkea jännää on kuitenkin kerenyn tapahtua. Ihmisten kanssa on ainakin vietetty paljon aikaa ja samoin elukoiden. Koirakuume on kesän aikana taas noussut huippuunsa kun joka puolelta tulee koira rapsuteltavaksi.


Kesä on mennyt työttömänä, mutta odottelen tässä tietoa seuraavasta koulusta, että josko olisin vaikka päässyt sinne. Jännää! Koulu on Kauhajoella, mutta muuttoa sinne ei ole tiedossa ihan heti vaikka sinne kouluun pääsisinkin. Tarkoitus kyllä oli keväällä jo muuttaa Kauhajoelle, mutta kun sopivaa asuntoa ei löytynyt niin päätettiin jäädä Jurvaan siksi aikaa, että avokki palaa armeijasta. TADAA! Tämä siis tarkoittaa sitä, että minä olen tuore inttileski! Outoa...Mutta siitä kohta lisää.


Yleensä ei ole tarpeeksi aikaa lukea, mutta kesän aikana on tullut luettua sitten vähä enemmän. Pääasiassa kyllä vaan mangaa on tullut ahmittua. Warcraft on viimeisin innostus tästä kasasta. Ja nyt kun Hopeanuolet on luettu nuita kahta sankaritarinat-osaa myöten, haaveilisin saada käsiini jostain  ihan vain Rikiä käsittelevän opuksen. Sitten kokoelma olisi omasta mielestä täydellinen. Weed ei houkuttele niin paljon, että lukisin. Tai ei ainakaan vielä houkuttele.

Erään illan ohjelma

Yksin ollessa tulee tehtyä paljon juttuja mitä muuten ei tekisi. Oli tottakai erittäin haikeaa ja vaikeaa jäädä inttileskeksi kun toinen lähtee kauas pois pitkäksi aikaa ja aluksi tuntuikin, että tästä ei löydä mitään hyvää, mutta löytyyhän siitä kun kerkeää tottua pahin, eli ensimmäinen päivä on ohi.

Armeija aika on varsinkin parisuhteessa oleville varmasti hyvin lähentävää aikaa. Toisesta paljastuu ihan uusia puolia, tai varmasti molemmista paljastuu. Olen myös huomannut että itselläni on paljonkin aikaa tehdä juttuja joita muuten ei tule tehtyä; aloitin esim. lenkkeilyn uudestaan. Joskus se oli säännöllinen tapa lähteä illalla lenkille, mutta ajan myötä se vain jäi. Nyt aloitin kuitenkin uudestaan. Myös eri pelit huutelee hyllystä, että "PELAA MINUA!" Kuten vaikka Okami ja Alice madness returns :D Ei auta muu kuin tarttua ohjaimeen ja pelata! Leffoja on myös kulutettu kasapäin ja on myös aikaa käydä moikkailemassa ihmisiä.

Huonoja puolia löytyy myös. Ikävä on kova, nukkuminen yksin vaikeaa ja joudun avokin puolesta ravata KELA:ssa hoitamassa asioita. Hieno hieno kela, joka lupasi, että sotilasavustus päätös on tehty ennenkuin koittaa lähte armeijaan. Ei tullut päätöstä ennekuin viikko armejaan lähdös jälkeen ja sekin kahden kiirehtimisen jälkeen. Voitte arvata kuka on pihissyt kiukusta kelan tädeille. Mä niin tykkäänkin ravata kelassa selvittämässä näitä juttuja..

Ilmeeni kun kelasta soitetaan ja kerrotaan ettei me olla sitä päätöstä vielä tehty vaikka luvattiin ja vaikka se olis tärkeä..

On se jännä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti