maanantai 24. maaliskuuta 2014

We're all mad here

Nyt ollaan jännän äärellä! Sain toissapäivänä uuden puhelimen, joka on myös ensimmäinen kosketusnäyttö luurini. Kyseessä on Samsung galaxy trend plus. Tykkään! Arvatkaas kuinka mielenkiintoisia tekstareita on tullut lähetettyä kun ei kirjoitus meinaa sujua :D Kuvia on tullu räpsittyä ihan kiitettävästi uudella kapulalla ja nyt pahoittelenkin luurilaatua postauksen kuvissa.


Tänään oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Juuri täydellinen synttäri tatuoinnin ottamiseen! Alunperin tatuoinnin piti olla lahja minulta minulle, mutta lopulta avokkini kustansi sen ja se olikin lahja avokiltani. Kelpaa :3 Synttäreihini on kuitenkin vielä 2 viikkoa aikaa.


We're all mad here :3 Tätä on haaveiltu jo pari vuotta ja nyt sen viimein sain. Olin koko tatuoinnin ajan ihan täpinöissä, että viimeinkin saan sen mistä on pitkään haaveiltu ja teki mieli vaan hyöriä ja pyöriä joka paikkaan ihan intopallona. Olen miettinyt kuvalle vielä pientä jatkoa, mutta se on vielä suunnitteluvaiheessa.


Loppuun vielä kuvaa tekemästäni LP-levy kulhosta. En löytänyt kaupasta mieleistäni hedelmäkulhoa, joten tein sellaisen itse. Jatkossa on luvassa paljon tuunaus ja DIY juttuja. Varsinkin näin muuton lähestyessä tekee koko ajan mieli tehdä kaikenlaisia sisustus juttuja uuteen kotiin.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tiivitaavin oma asia!


Nauratti kovasti ainakin näin puoli neljä aamuyöstä pienessä humalassa.
Hyvää sunnuntaita vaan kaikille!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Näin tänään



Sain tänään postissa lääkäriltä B-lausunnon pitkän sairaslomani vuoksi. Lausunnossa oli kuvailtu minua ja olihan siellä mainittu myös hiusteni väri. Mitenhän se mahtaa liittyä terveyteeni?
Mutta hyvä että se oli siellä mainittuna. Muuten eläisin vieläkin valheessa ja kuvittelisin hiusteni olevan violetit. Lääkärin mielestä ne nimittäin on vihreät. Mitähän vielä?! Vanhemmat ihmiset ovat kyllä sanoneet hiuksiani siniseksi, mutta tähän päivään mennessä ei kukaan ole vielä ollut niin värisokea, että olisi sanonut niitä vihreiksi.

Sound of madness

Lumiset terveiset täältä ruudun toiselta puolen. Saatiinhan se takatalvikin..

Elän tällä hetkellä elämäni ristiriitaisinta aikaa. Tulevaisuus näyttää synkältä ja toivottamalta. En usko sen voivan tarjota minulle yhtään mitään ja haluaisin vaan kaivautua syvälle peiton alle piiloon. Toisaalta taas hetkittäin tuntuu pieni valon pilkahdus. Ehkä sittenkin elämällä on vielä jotain tarjottavaa. Jokin suuri muutos tai uusi alku. Alan olla valmis luovuttamaan joidenkin aika isojenkin asioiden kanssa, mutta elämän kanssa en oo vielä valmis. Vielä on pieni toivon kipinä olemassa.


Suuria muutoksia ainakin on elämääni tulossa. Edessä on jäälleen muutto. Muutto pois Kurikasta. Muuttoon on monia henkilökohtaisia syitä, mutta parempi elämänlaatu on yksi suurimmista syistä muuttaa pois. Ja ihanaan rauhalliseen paikkaan ollaankin menossa. Tästä saatte tietää varmasti lisää pääsiäisen jälkeen.

Tuntuu, ettei enää saa yhtään mistään minkäänlaista hyvää oloa. Ei edes niistä asioista joista ennen ja joita rakastin. Koitan kuitenkin repiä ilon irti pienistä asioista.


Kuten vaikka muiden ilahduttamisesta. Postcrossing on siitä huippu harrastus että saa ilahduttaa toisia. Kuvassa näkyy viimeisimpiä kortteja jotka lähetin. Jotkut pyytävät saada lähettäjältä tämän suosikki teetä tai jotain muuta pientä. Tässä on lähdössä teetä kohti Ukrainaa. Eräs keräili paperiklipsuja ja tuo oikeassa reunassa näkyvä mopsin naamainen klipsu on ehkä söpöin koskaan näkemäni. Odotan innolla palautetta vastaanottajalta.


 Lisää teetä. Jos pidätte teestä ja näette yllä olevan teepaketin kaupassa älä epäröi ostaa sitä. IHAN PARASTA! Esimerkeksi tuo appelsiini tee ei maistu appelsiinilta, vaan APPELSIINILTA! Ja sama vadelma teen kanssa. Eikä pakkauksessakaan ole mitää moittimista. Ihania ulkonäöltään ja maultaan.



Banaanijogurttia ja mustikoita :3



Karvakamuja ei sovi unohtaa. Nää on ihan parhaita tyyppejä silloin kun mikään ei tunnu miltään.

Tämmönen pien postaus. Mitkä pienet asiat teitä piristää?

torstai 6. maaliskuuta 2014

Living Hell

Erittäin väsynyt ihminen täällä, hei! Elämä ei oo ikinä potkinut päähän niin lujaa kuin nyt. Kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, mikään ei onnistu, tunnen itseni epäonnistuneeksi, ahdistaa, pahaa oloa ei saa pois.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu että masennusta ei voi täysin tajuta ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Ennen tätä ainakaan itselläni ei ollut käsitystäkään siitä mitä tämä on. Pään sisällä on semmoinen sekamelska, ettei pysty edes oikein kuvailla. Eikä puhettakaan että pystyisen mennä kouluun. Tämän vuoksi on jouduttu kirjoittelemaan mahdollisia keskeytys lappuja. En meinaa enää pystyä edes poistumaan kotoa yöksi.



Pari viikkoa sitten pyörähdettiin Jyväskylässä, mutta sinne lähtö ei ollut helppoa. Ahdistuin reissusta todella kovasti ja  lopulta rauhoittavien voimin päästiin perille. Edellinen ilta ja yö oli hirveitä. Koko illan ahdisti. Nukun lääkkeillä, joten sain jotenkuten nukutta, mutta jännitin niin paljon, että koko yön purin unissani hampaita yhteen ja koko seuraavan päivän oli leuat kipeänä.  Ilman depressio hoitajalla käyntiä en olisi lähtenyt ollenkaan.

Kun viimein päästiin perille niin olokin helpottui ja reissu meni hyvin. Pandan tehtaanmyymälän olisi voinut ostaa tyhjäksi, samoin kuin Underground Storen. Mutta koska opiskelijan tulot ovat surkeat, ei mukaan tarttunut kuin muutama paita ja sylin täydeltä suklaata.


Underground storen löydöt. Kummittelemaan jäi vielä The Addams family- ja Edgar Allan Poe - paidat. Harmi vain, että kumpaakaan ei liikkeen nettisivuilta löydy.