lauantai 29. marraskuuta 2014

We'd be so less fragile If we're made from metal

Yrityksistä huolimatta taas on postausväli päässyt vähän venähtämään.  Jännän äärellä on oltu monenkin asian kanssa. Välillä on oltu jopa epätoivon partaalla kun on miettinyt omaa elämäänsä. Työharjoittelusta on jo yli puolet takana päin ja hei, joulukin lähestyy hurjaa vauhtia, vaikkei sitä uskoisikaan kun pihalle katsoo. Joulun jälkeen koittaa paluu koululle, mikä tuntuu oudolta ajatukselta kun on kerennyt tottua menemään töihin. 


Välillä oon kuitenkin kerennyt tekemään koulujuttujakin ja viikko sitten pääsin taas edustus tehtäviin Know how- messuille. Tällä kertaa tehtävä oli vähän erilainen kuin aikaisempina vuosina; pääsin maalaamaan. Eikä ihan mitä tahansa maalausta, vaan pinstripingia. Elikkä siis autojen erikoismaalausta. Eniten näitä näkee vanhoissa amerikan raudoissa. Ei ole mitään helppoa hommaa. Tämä ei edes kuulu meidän opintoihin, mutta koska opettajani tiesi että olen tästä kiinnostunut ja aikaisemminkin harjoitellut niin miksi ei. Ja onhan pinstriping erikoismaalausta parhaimmillaan.


Roimasti parantamisen varaa, mutta ei auta kuin jatkaa treenaamista. Messut kesti kaksi päivää ja ensimmäinen päivä meni niin pahasti pieleen kuin vain voi. Aloin tietenkin jännittää ihmisiä ja epäillä itseäni ja omia taitoja ja pelätä mokaamista, joten tietenkään en saanut mitään kunnolla tehtyä. Se päivä meni pelkästään  maalauspohjien sotkemiseksi.

Hiljattain on muutenkin tullut maalattua paljon ja tässä taas jotain aikaansaannoksia.


Suden kallo, 33cm x 24cm canvas, akryylit

Vähän vaihtelua niihin peuran ja linnunkalloihin.


Ensimmäinen vähääkään ruusun näköinen ruusu. Tästä tuli lopulta synttärikortti, mutta karkasi vähän mopo käsistä glitterin ja muun kivan kanssa. Pitäisi kokeilla miltä tuo ruusu näyttäisi akryyleillä tehtynä. Näin akvarelleilla siitä tuli ihan kivan näköinen.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ponipäivä

Arkistojen kätköistä löytyi pari kuvaa, jotka on pitänyt postata jo ajat sitten, mutta on vain unohtunut. Vähän pirteämpää kuin edellisen postauksen angstinen nyyhky kallo.

Monessa paikassa on jo hyvän aikaa näkyillyt paljon pienistä my little pony-figuureista tehtyjä kaulakoruja. Onhan ne nyt söpöjä ja satuin saamaan kätösiini pari pikku figuuria ja takaraivoon oli jo iskostunut ajatus "Näiden ainoa oikea käyttötarkoitus on kaulakoru". Ei muuta kun paskartelemaan.



Käytän paljon koruja ja asusteita, mutta hyvin harvoin mitään ällösöpöä. Pidin tätä korua koulussa yhden päivän ja oli hieman höpö olo koko päivän ajan.



Mikäli jollain on kiinnostusta näitä kohtaan niin huudelkaa, voin myydä nämä pois :)  Onhan ne todella söpöjä, mutta tiedän, että harvoin näille tulisi käyttöä :D

tiistai 4. marraskuuta 2014

Angstikallo

Keäsäkuussa vilautin eräässä postauksessa palan maalauksesta, jonka olin tehnyt, mutta josta en ollut varma pidänkö siitä vai en, sillä siitä tuli hyvin angstisen oloinen. Nyt muuton yhteydessä tuo taulu taas putkahti eteeni ja totesin etten jaksa enkä aio tehdä sille kuitenkaan mitään, joten tässä se nyt on:


33cm x 41 cm, akryylit

Samaa synkkää kallolinjaa jatketaan kuin monessa viimeaikaisessa työssä ja lisää on tulossa kunhan vain aikaa ja jaksamista riittää. En edelleenkää tiedä pidänkö tästä vai en, en aio tehdä sille mitään, en aio laittaa sitä näytille, mutten myöskään aio heittää sitä menemään. Katsotaan mitä tälle vielä tapahtuu. 

maanantai 3. marraskuuta 2014

On se jännä


Nyt ollaan niin jännän äärellä ettei ole kerennyt paljoa blogia ajattelemaan. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon isoja asioita. Päivät on sitä herää-selviydy-nuku rytmiä ja iltaisin on puhti pois kun on antanut päivällä kaikkensa ihan vaan ollessaan sosiaalinen.  Vaikka tunnenkin itseni jotenkin todella sairaaksi niin mainittakoon, että aloitin lääkityksen alusta parin kuukauden tauon jälkeen. Jos vaikka saisi sitä virtaa riittämään vielä iltaankin.


Ensimmäisenä mainittakoon, että vielä kaksi kuukautta sitten en mahtunut yksiinkään oikeisiin housuihin sillä olin onnistunut keräämään niin paljon ylimääräistä painoa. Nyt menee taas housutkin jalkaan!

Toisena isona asiana mainittakoon, että aloitin viikko sitten työharjoittelun. Ette uskokaan kuinka paskahalvauksen partaalla ja peloissani olin. Uusi ympäristö, uudet ihmiset, mitä sitten kun en osaakaan jotain? Olisin saanut perua työharjoittelun jos olisin halunnut, mutta jos olisin perunut en olisi kynnys mennä työpaikalle kasvanut niin suureksi, etten olisi enää ollenkaan uskaltanut. Kannatti uskaltaa, sillä nyt alan jopa pikku hiljaa viihtyä työpaikassani, vaikka edelleen jännitän asioita. Eikä työpaikka ole edes ihan mikä tahansa tavallinen työpaikka, vaan teatterin tarpeisto/lavastus puoli.

Kolmantena on muutto. Olen vuoden sisään muuttanut 4 kertaa! Asuin 2 kuukautta vanhemmillani, mikä oli tietenkin outoa, mutta paljon parempi vaihtoehto kuin se että olisin muuttanut heti kovan eron jälkeen yksin johonkin märehtimään asioita. Porukoilla sain märehtiä pääni selväksi ilman, että olisi pitänyt huolehtia vielä kodistakin. Eihän siitä olisi tullut yhtään mitään.

Sain asunnon todella lyhyellä varoitusajalla ja viime viikonloppuna muutinkin upeaan asuntoon Sissin kanssa. Tästä saatte oman postauksensa myöhemmin. Kämppä saatiin kuntoon ja tavarat paikalleen ennätysajassa, kahdessa päivässä. Täytyy myöntää, että reilun parin vuoden jälkeen yksin asuminen tuntuu oudolta ja vaatii hieman totuttelua, mutta kyllä tämä tästä.

Ja säästyypähän vanhempien hermot kun en ole siellä yötä myöten riehumassa kun en saa nukutuksikaan :D