maanantai 3. marraskuuta 2014

On se jännä


Nyt ollaan niin jännän äärellä ettei ole kerennyt paljoa blogia ajattelemaan. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon isoja asioita. Päivät on sitä herää-selviydy-nuku rytmiä ja iltaisin on puhti pois kun on antanut päivällä kaikkensa ihan vaan ollessaan sosiaalinen.  Vaikka tunnenkin itseni jotenkin todella sairaaksi niin mainittakoon, että aloitin lääkityksen alusta parin kuukauden tauon jälkeen. Jos vaikka saisi sitä virtaa riittämään vielä iltaankin.


Ensimmäisenä mainittakoon, että vielä kaksi kuukautta sitten en mahtunut yksiinkään oikeisiin housuihin sillä olin onnistunut keräämään niin paljon ylimääräistä painoa. Nyt menee taas housutkin jalkaan!

Toisena isona asiana mainittakoon, että aloitin viikko sitten työharjoittelun. Ette uskokaan kuinka paskahalvauksen partaalla ja peloissani olin. Uusi ympäristö, uudet ihmiset, mitä sitten kun en osaakaan jotain? Olisin saanut perua työharjoittelun jos olisin halunnut, mutta jos olisin perunut en olisi kynnys mennä työpaikalle kasvanut niin suureksi, etten olisi enää ollenkaan uskaltanut. Kannatti uskaltaa, sillä nyt alan jopa pikku hiljaa viihtyä työpaikassani, vaikka edelleen jännitän asioita. Eikä työpaikka ole edes ihan mikä tahansa tavallinen työpaikka, vaan teatterin tarpeisto/lavastus puoli.

Kolmantena on muutto. Olen vuoden sisään muuttanut 4 kertaa! Asuin 2 kuukautta vanhemmillani, mikä oli tietenkin outoa, mutta paljon parempi vaihtoehto kuin se että olisin muuttanut heti kovan eron jälkeen yksin johonkin märehtimään asioita. Porukoilla sain märehtiä pääni selväksi ilman, että olisi pitänyt huolehtia vielä kodistakin. Eihän siitä olisi tullut yhtään mitään.

Sain asunnon todella lyhyellä varoitusajalla ja viime viikonloppuna muutinkin upeaan asuntoon Sissin kanssa. Tästä saatte oman postauksensa myöhemmin. Kämppä saatiin kuntoon ja tavarat paikalleen ennätysajassa, kahdessa päivässä. Täytyy myöntää, että reilun parin vuoden jälkeen yksin asuminen tuntuu oudolta ja vaatii hieman totuttelua, mutta kyllä tämä tästä.

Ja säästyypähän vanhempien hermot kun en ole siellä yötä myöten riehumassa kun en saa nukutuksikaan :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti