perjantai 26. joulukuuta 2014

Buried Alive

En olisi koskaan voinut kuvitella, että joulu tuntuisi niin hirveältä kuin tämä joulu tuntui. Omalta osaltani siis meni joulu pahasti mönkään. Lahjojen avaaminen on muuttunut vuosi vuodelta ahdistavammaksi ja tänä vuonna olin jo paniikin partaalla kun lykättiin pakettia käteen. En rupea esittelemään koko lahja saldoa, mutta yksi ehdoton helmi on esiteltävä.

Kun katsoo tässä vuoden mittaan tekemiäni maalauksia on päivän selvää, että ihastuin tähän koruun heti kun näin sen:


Ja ei, se ei ole aito kallo, vaan kopio varpusen kallosta. Se on ihana! Eikä se voisi olla enempää näköiseni. Koru on tilattu Etsystä ja myyjän löydät hakusanalla Skullery. Hintakaan ei päätä huimaa sillä tämä koru maksoi 16.86e ja suomeen se saapui parissa viikossa.




Joka joulu olen perinteisesti tuijottanut heti aamusta alkaen jouluohjelmia ja leffoja. Joulupukin kuumalinja, Lumiukko ja Joulupukki ja noitarumpu on ollut pakko katsoa. Paitsi tänä vuonna. Olin heti herättyäni niin tavattoman pahalla tuulella, että päätin nukkua näiden ohjelmien yli. Kun muut katsoivat jouluohjelmia, meikäläinen tuijotti suomalaista black metal dokumenttia; Loputon Gehennan Liekki. Tuota dokumenttia ei voi ihan tosissaan ottaa, mutta ihan viihdyttävää katsottavaa kuitenkin.  Samaan syssyyn tuli katsottua vihoviimeinen Sentencedin keikka. Sen jälkeen on tässä kämpässä soitettu Sentencediä niin, että naapuritkin on kuulleet. Se oli vähän erilainen joulu se.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Santa Claus is coming to town


Oma joulufiilis on edelleen hukassa, mutta tämän postauksen myötä toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua! 


Ei oo tässä kumpikaan ihan elementissään. Pupu on liian pieni ja pippurinen rusettiinsa ja minä liian urpo tonttulakkiini, mutta jos nyt edes kerran vuoteen astuisi mukavuusateensa ulkopuolelle.

En aikonut mitenkään erityisemmin rueta koristelemaan kämppääni joulun näköiseksi, mutta säälin niin tuota joulukuusi parkaa, joka on viimeiset puoli vuotta pyörinyt autoni peräkontissa, että oli pakko raahata se sisälle. Ja koska se oli kerran saatu sisälle asti oli se myös koristeltava. Ei voisi enää enempää olla omistajansa näköinen. Loppuun laitan vielä tämän  vuoden ykkös joululaulun.




perjantai 12. joulukuuta 2014

Same Damn Life

Nyt on tiedossa sen verran tapahtumaa jouluun asti, että voi olla hetken hiljaista täällä blogin puolella. Tästäpä syystä tässä olisi teille joulupostaus.. tai.. jotain sinne päin. Jotkut varmaan muistaa, että jo viime jouluna kerroin kuinka joulu ei enää tunnu joululta, se ei tuntunut miltään. Tänä vuonna se tuntuu vielä vähemmän. En edes tajuaisi että on joulukuu ellei keittiössä olisi joulukalenterit muistuttamassa.







Joulukoristus on tänä vuonna hyvin vähissä ja rajoittuukin hyvin pitkälti tähän, ympäri vuoden hyllyssä pölyyntyvään ledi-hässäkkään. Ei tosiaankaan tunnu siltä, että haluaisin edes katsella joulukoristeita. Alkaa vain ahdistaa.
Työharjoittelu ei päättynyt ihan niin onnellisesti kuin olin ajatellut ja jouduin jättää sen kesken näin loppusuoralla. Oma jaksaminen on nyt niin lopussa ja tunnistan sen itsestäni. Enkä nyt siis tosiaankaan jättänyt kesken vain sen takia, että "on vähän väsy". Ei. Moni asia stressaa ja vetää mieltä maihin samaan aikaan. Samalla olo on sellainen, ettei enää itsekään tiedä mitä tuntee tai mitä itselleen tapahtuu. Sitten vielä alkaa vain ärsyyntyä ja suututtaa kun ei tiedä mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä. Paineensietokykykin on olematon. Nyt vain vituttaa