tiistai 24. helmikuuta 2015

Con Amore, Stam1na

Loma on hyvä aloittaa Stam1nan keikalta,seinäjoen Rytmikorjaamolta, sen jälkeen tarvii todellakin lomaa. Meno oli huikea ja biisilistassakaan ei moittimista. Tällä kertaa selvittiin myös ilman random hipelöijiä.



Kuvat on kaverin ottamia. Itse ei kerennyt, eikä edes uskaltanut ajatella ottavansa kuvia kun sinkoilin pitkin yleisöä. Yritin keskittyä lähinnä pysymään pystyssä.Oli kyllä seuraavat pari päivää kintut kipeänä. Tarkoitus oli vältellä pittiä kaikin tavoin, mutta pitti vyöryi päälle vähän väliä. Onneksi yleisöstä löytyy huippu tyyppejä, jotka yrittää auttaa. En itse ole lyhyt, enkä kovin heiveröinen ja silti lentelin puolelta toiselle ja otin osumaa. Voin vain kuvitella kuinka itseäni pienemmille kävi. Kaikesta huolimatta huippu keikka! Eikä sieltä lähdetty tyhjin käsin:


Aarre! Eiköhän tämä vielä päädy kehyksiin ja seinälle. Kunhan siis vaan saan aikaiseksi. Edelleen olen sen verran fiiliksissä, että pariin päivään ei ole muuta huudatettu kuin Stam1naa.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Pet candy

Pyörähdin tässä eräs viikonloppu Plantagenissa hakemassa viherkasveja kämpän piristykseksi. Erän kasvi kuitenkin kiinnitti huomioni erityisesti. Tai ei varsinaisesti kasvi, vaan purkki jossa kasvi oli.


Siinä nimittäin oli suloisia pupuja ja teksti "pet candy", vaikka yleensä kasvit ovat yksivärisissä tylsissä muovipurkeissa. Vieressä näkyi olen toinen kasvi, jonka purkissa oli kissoja ja kolmas purkki, jossa taisi olla jotain terraariossa eläjiä. Tästä olisi voinut päätellä, että nämä kasvit sopisivat näillä elukoille syötäväksi, mutta ajtus tuntui jotenkin hassulta. Asia oli tarkistettava myyjältä ja näinhän se oli, että nämä kasvit sopivat eläimille.


Ja hyvinhän tuo näkyy kelpaavan. Huomatkaa kuvassa myös Sissi suosikki lelu, vodkapullon pahviputken kansi. Sitä on kiva heitellä pitkin lattioita. Sanotaan, että lemmikit muistuttavat omistajiaan ja jos näin on niin olisiko syytä huolestua?

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ällösöpöä ystävänpäivää!

Ystävänpäivää on enää vain tunti jäljellä, joten ehdin niukin naukin toivottamaan lukijoille hyvää ystävänpäivää!

Tarkoitus oli tehdä tämä postaus aikaisemmin päivällä, mutta päivän suunnitelmat meni uusiksi kun liukastuin ja löin vasemman kyynerpääni jäähän niin lujaa, että olin jo varma, että se on murtunut. Sattui aivan tajuttomasti. Ystävänpäivä ei vain taida olla mua varten. Nimittäin viisi vuotta sitten ystävänpäivänä liukastuin ja mursin tuon saman kyynerpään. Ilta meni päivystyksessä istuessa, mutta tällä kertaa selvittiin vähemmällä, eikä minkäänlaista murtumaa löytynyt. Sairaslomaa kyllä sen sijaan on ja kipeää tekee edelleen.

Olkaa siis varovaisia kun pihalla on liukasta! Täällä on todella liukasta joka puolella ja jään päälle oli vielä satanut pieni kerros lunta. Ja samoin oli silloin viisi vuotta sitten kun kävi pahemmin.


Ei, en kurista Sissiä vaikka se siltä näyttääkin


Se ei myöskään kuristu uuteen hienoon pantaansa, jota se ei pitänyt sen pidempään kuin mitä näiden kuvien nappaaminen kesti.


Ystävänpäivää ei täällä sen kummemmin vietetty. Ja jostain syystä olin aamulla herätessäni todella ärsyyntynyt. Viimeisen kahden vuoden ajan tämmöiset juhlapäivät (okei, eihän ystävänpäivä taida juhlapäivä olla, mutta mm. joulu, uusivuosi, synttärit), joista on iskostunut takaraivoon sellainen mielikuva, että silloin on oltava iloinen ja kaikki on ihanaa ja näin edelleen, saavat minut vain erittäin ärsyyntyneeksi. Taidan kyllä tietää, mitä tästä syyttäisin, mutta antaa sen aiheen nyt tältä erää olla.

Toivottavasti teidän ystävänpäivä meni paremmin kuin minun :)

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Beautiful in life, even more so in death

Jos joku nyt kysyisi, että mikä noissa peuran kalloissa niin viehättää en varmaankaan osaisi läheskään heti vastata. En osaa muuttaa näitä ajatuksia sanoiksi, ne vain viehättää ja kovasti, enkä tule koskaan kyllästymään tähän aiheeseen. Varsinkaan maalaamisessa. Jälleen kerran tuli nimittäin maalailtua peuran kalloa. Tällä kertaa toki vähän erilainen kuin yleensä. Ehkä jopa aavistuksen romanttinen versio aiemmin nähdyistä kalloista. Mielessä on tällä hetkellä myös yksi toinenkin variaatio näistä kalloista, jonka varmasti yritän lähiaikoina toteuttaa.



Ruusuista piti alunperin tulla perinteisiä, punaisia ruusuja, mutta se väri ei miellyttänytkään silmää ja miksei ne voisi olla muunkin värisiä.

                                                                                                                                                                                                                                     40 cm x 40 cm, akryylit

Tulee aina vähän tyhjä olo kun saa maalauksen valmiiksi. Tahtoisi edelleen vain jatkaa maalaamista, mutta uutta aihetta ei tule millään mieleen ja sitten alkaa jopa vähän harmittaa. Muutenkin masennuksen vuoksi on ollut todella vaikea keksiä mitään uutta tai innostua mistään, mutta nyt on sellainen vaihe menossa, että innostuu paljon helpommin ja tahtoo olla luova ja tehdä asioita. Tekemisen aloittaminen vaatii edelleen ponnisteluja ja edelleen on välillä pakko vain pakottaa itsensä tekemään, muuten menee päivät sängynpohjalla omia ajatuksiaan märehtien ja se ei tosiaan ole hyvä juttu.