sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Beautiful in life, even more so in death

Jos joku nyt kysyisi, että mikä noissa peuran kalloissa niin viehättää en varmaankaan osaisi läheskään heti vastata. En osaa muuttaa näitä ajatuksia sanoiksi, ne vain viehättää ja kovasti, enkä tule koskaan kyllästymään tähän aiheeseen. Varsinkaan maalaamisessa. Jälleen kerran tuli nimittäin maalailtua peuran kalloa. Tällä kertaa toki vähän erilainen kuin yleensä. Ehkä jopa aavistuksen romanttinen versio aiemmin nähdyistä kalloista. Mielessä on tällä hetkellä myös yksi toinenkin variaatio näistä kalloista, jonka varmasti yritän lähiaikoina toteuttaa.



Ruusuista piti alunperin tulla perinteisiä, punaisia ruusuja, mutta se väri ei miellyttänytkään silmää ja miksei ne voisi olla muunkin värisiä.

                                                                                                                                                                                                                                     40 cm x 40 cm, akryylit

Tulee aina vähän tyhjä olo kun saa maalauksen valmiiksi. Tahtoisi edelleen vain jatkaa maalaamista, mutta uutta aihetta ei tule millään mieleen ja sitten alkaa jopa vähän harmittaa. Muutenkin masennuksen vuoksi on ollut todella vaikea keksiä mitään uutta tai innostua mistään, mutta nyt on sellainen vaihe menossa, että innostuu paljon helpommin ja tahtoo olla luova ja tehdä asioita. Tekemisen aloittaminen vaatii edelleen ponnisteluja ja edelleen on välillä pakko vain pakottaa itsensä tekemään, muuten menee päivät sängynpohjalla omia ajatuksiaan märehtien ja se ei tosiaan ole hyvä juttu.                                                                                                                                                                                                                         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti