lauantai 28. maaliskuuta 2015

Excuse For Escape

Taas on tarjolla kuvia parista valmistuneesta projektista. Hermot oli mennä useaan kertaan ja välillä piti pitää hengähdystaukoja ihan vaan sen takia kun alkoi pinna palaa. Se on muuten enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kun minä maalaan, ihan sama mitä, mutta aina on kädet kyynerpäitä myöten maalissa. 



Tämä lipasto valmistui ensimmäisenä ja tällä hetkellä työn alla on toinen samanlainen. Se on paras tunne kun saa roudata valmiit työt pois koululta.




Uskollinen työtuolini. Muuten hyvä, mutta ensin meni hermot maalamisen kanssa ja kun viimein huokaisin helpotuksesta, että nyt se on valmis ja istuinosa paikoillaan... kangas on vinossa. Moni muu olis varmasti laittanut tuon kankaan suoraan, mutta itse en ruennut enää repimään niittejä irti. Onpahan tekijänsä näköinen.



Tässä näkyy kaikki se mikä on vielä työnalla. Eli toinen lipasto, aivan pieni piianpeili ja sitten taustalla näkyy vielä vitriinin hyllyt. Välillä kerään ihan hauskoja katseita kun heilun työsalissa maastohousuissa, bändipaidassa, kuuntelen raskaampaa musiikkia ja maalaan puolet huonekaluistani pinkiksi. Maastohousuihini roiskui pinkkiä maalia ja nyt ne näyttää siltä kuin olisin teurastanut yksisarvisen.

Kolme viikkoa olen nyt saanut tehdä töitä itsekseni kun muut istuvat kurssilla, jonka olen jo aikaisemmin käynyt. On ollut välillä jopa ihan kiva kun on saanut olla yksin omassa rauhassa. Saa paljon enemmän aikaan. Olen aika sosiaalinen ja puhelias jos ympärillä on tuttuja, joten olen aina kuvitellut tarvitsevani ihmisiä ympärille, että pystyisin tehdäkin jotain. Näköjään homma kuitenkin toimii paremmin juuri toisinpäin, eli ollessani omassa rauhassa. Kaikkea sitä itsestään oppii.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Home In Despair

Paljon on kesken ja paljon alkaa olla valmista. Tässä olisi yksi valmistuneista projekteista. Aihe ei varmasti yllätä ketään, lähinnä varmaan alkaa pikku hiljaa kyllästyttää?


En vaan millään saa näistä kalloista tarpeeksi. Näitä on niin kiva maalatakin, mutta näitä alkaa olla kertynyt jo niin paljon, että itsellä ei ole paikkaa kaikille.


73cm x 60cm, akryyli

Jos joku vielä muistaa sen maalaamani ison pupu-taulun niin sitä ei enää ole. Tai on, mutta se on tämän kallon alla. En vain saanut sitä onnistumaan niin, että olisin siihen tyytyväinen. Ideana tässä oli tehdä sarvista vähän sen näköiset, että ne alkavat valua. Nuo valumajäljet näyttää paljon paremmalta livenä kuin kuvassa. Kuvassa ne näyttää vähän pöljältä. Silmien ei alunperin pitänyt lähteä valumaan, mutta kun kerran vauhtiin pääsin niin miksi ei. Tätä tehdessä sai kyllä levitellä lattioille tavallista enemmän mainoslehtiä, ettei tuo valuva maali olisi pitkin lattioita.


torstai 19. maaliskuuta 2015

The Sleeping Fields

Koulupäivinä ei hirveästi viitsi panostaa pukeutumiseen kun joutuu kuitenkin riehua maalien ja liuottimien kanssa ympäriinsä ja joutuu joka tapauksessa vetämään työhousut kinttuihin. Tässäpä kuitenkin naamaa parin viikon takaiselta viikonlopulta. Jonkun mielestä tuo tausta saattaisi olla aika karu, mutta omasta mielestäni juuri sopiva.



Näin se hiusväri elää itsekseen. Tässä vaiheessa en ole vielä korjaillut sitä värimaskilla tai millään muullakaan vaan se on itsekseen muuttunut tämmöiseksi vähän liukuvärjätyn näköiseksi.

Arkena tulee useimmiten oltua maastohousuissa, bändipaidoissa ja tennareissa, joten on piristävää vetää välillä hame päälle ja korkkarit jalkaan. Mustaa, mustaa ja mustaa. Mitään värikästä ei kyllä meikäläisen vaatekaapista löydy. Riittää että pää on värikäs.


Kaulassa upea rippiristi, joka harvemmin tulee käyttöön. Koru on ostettu kelttikorut.com :ista ja sitä näkyy edelleen olevan myytävänä, vaikka omani ostamisesta alkaa olla hurjan pitkä aika. Käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluun.  Alunperin koruun kuului hopeinen ketju, joka omassani on vaihdettu violettiin satiininauhaan.


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Monta rautaa tulessa


Kevät aurinko tekee ihmeitä ja ainakin minä oon tuntenut itseni paljon pirteämmäksi kuin aiemmin. Ei haittaa yhtään, että oli lyhyt talvi ja kevät tuli aikaisin.Toki, päivään mahtuu monta hetkeä kun mieliala alkaa taas laskea pohjalukemiin ja kaikki pahat ajatukset valtaa pään. Ne on yleensä niitä hetkiä kun istuu yksin tekemättä mitään. Siitä syystä minulla onkin tällä hetkellä monta rautaa tulessa. Monta keskeneräistä projektia ja muutama valmiiksi saatu. Tässä näkyy niistä vain pari.


Tällä hetkellä ehostusta odottaa 2 lipastoa, yksi vitriini, yksi tuoli ja niin..sitten olisi vielä yksi iso taulukin. Taulupohja on nojaillut vähintäänkin kuukauden päivät seinää vasten valmiiksi pohjamaalattuna odottaen, että saisin sen viimein tehtyä loppuun. Monesti katselen sitä ja mietin, että pitäisi, muttei jaksa. Nyt ajatus on; pitäisi ja nyt muuten tehdään.

Huonekaluja olen työstänyt pääasiassa koululla. Tällä hetkellä muu luokka istuu kurssilla, jonka itse olen jo käynyt, joten tässä on muutama viikko aikaa tehdä omia projekteja. Yleensä tuntuu, että työt etenee kamalan hitaasti jos ollenkaan eikä saa yhtään mitään aikaan. Kuitenkin jo viikossa olen saanut ihan simo paljon aikaan. Yllätin itsenikin. Mutta tietenkin kun on vain kauhealla innolla ja vauhdilla ruennut hommia tekemään niin vähän väliä unohtuu jotain oleellista tai joutuu tehdä jotain uusiksi. Ainakin tämän hetkinen masennuslääkitys tekee minusta välillä ameeban, joka ei meinaa hoksata yksinkertaisintakaan asiaa, vaan tekee kaiken vaikeimman kautta.


Työtuolini. Ainut punainen asia koko asunnossa. Ei ole kauaa.


Onko kevät aurinko vaikuttanut muihin?

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Color mask paint

Violetti on ihan ehdoton lempparivärini ja tämä väri on viihtynyt myös hiuksissani pitkään. Niinkin pitkään kuin reippaat 3 vuotta yhteen menoon. Tätä aiemmin on myös ollut violettia päässä, mutta välissä kokeilin muutakin.

Kolmessa vuodessa ehtii kokeilla vaikka ja mitä eri hiusväri merkkejä ja sävyjä. Käytin varmaankin noin pari vuotta kuitenkin pääasiassa Directions-merkin värejä, sävynä plume. Plume on aika siniseen taittava, kylmä sävy, josta pidin paljon. Kunnes.. Viime kesänä huomasin, että hiusten värjäämisen jälkeen meni vajaa viikko, että pääni ei ollutkaan enää violetti, vaan sininen. Sininen pigmentti oli todella tarrannut hiukseen, mutta punainen ei ottanut pysyäkseen. Varsinkin kun jouduin olla paljon auringossa.  Eli ei muuta kuin vakio väri vaihtoon. Syksyllä otin käyttöön Color glossin värit, ja sekoittelin kahdesta eri violetista sopivan sävyn. Tällä kertaa vähän punaisemman, ettei pää muutu heti siniseksi. Color glossin värit tuntui pysyvän päässä paremmin kuin Directionssin.

Välillä korjailin väriä KC:n color maskilla, sävynä jälleen plume, joka samasta nimestään huolimatta on punaisempi kuin directionssin plume. Alku vuodesta aloin metsästää uutta väriä, mahdollisesti hieman edullisempaa ja semmoista joka pysyisi päässä vielä vähän paremmin.


Törmäsin KC:n valmistamiin, uusiin, Color mask Paint suoraväreihin. Nämä värit on oikeastaan vielä vähän kalliimpia kuin aikaisemmin käyttämäni ja hieman pienempiä, mutta tarjouksen ja armottoman uteliaisuuden takia oli pakko ottaa tämä väri kokeiluun. Yleensä shokkivärien luvataan pysyvän päässä 3-10 pesua kun taas näiden mainostettiin pysyvän päässä jopa 5-30 pesua. Aika hurja ero. Hain nämä kampaamosta, jossa kerrottiin valmistajan luvanneen, että nämä värit pysyisivät päässä ainakin sen 12 pesua. Itselläni on tuota hiusta sen verran paksusti ja pitkästi, että tarvitsin näitä kolme purkkia ja sekoitussuhde on sama kuin kuvassa eli 2x purple rain ja 1x deep purple.


Väristä tuli aikaisempaa punaisempi, mikä oli tarkoituskin ja väri myös näyttää hyvältä. Väri ei ole aivan niin tasainen enää nyt kun väri on hieman kulunut, vaan se on tyvestä punaisempi ja latvasta sinisempi, mikä tosin ei itseäni haittaa. Väri elää vähän omaa elämää, joten ei pääse kyllästymään tasaiseen violettiin. Näissä kuvissa väri on juuri edellisenä päivänä isketty päähän.


Nyt värjäyksestä on kulunut kaksi viikkoa ja väri on pysynyt hyvänä. Jopa niin hyvänä, että luokkakaverit koulussa kysyi viikonlopun jälkeen, että "ootko sä värjänny hiuksia". En ole pariin viikkoon. Kovasti näyttäisi siltä, että tässä saattaa olla uusi lemppariväri, tosin hinta vähän kirpaisee. 14,50 e / purkki

Sen verran täytyy sanoa, että Directionssin väri oli sellainen, joka tarttui joka paikkaan lattiasta kattoon ja ihoon. Color gloss taas ei tarttunut muualle kuin päähän ja nyt taas Color mask paint tarttuu joka paikkaan. Siitä pieni miinus, mutta muuten ei ainakaan vielä ole moitittavaa.

Loppuun vielä hihkaisen, että näistä kesä tassuttimista lisää toisen blogin puolella. Tuunailin vähän kesäkenkiä itselleni. Blogiin TÄSTÄ


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Alive or just breathing?

En aio muuttaa blogiani miksikään masennusblogiksi, enkä myöskään aio rueta aiheesta sen enempää luennoimaan tai saarnaamaan, mutta nyt on pakko kuitenkin sano jotain aiheeseen liittyen.

On varmaan sanomattakin selvää, että olo on lähes kaiken aikaa hirveä, päässä vilisee aivan älyttömästi ajatuksia, oli sitten seurassa tai yksin. Harvemmin kuitenkaan alan seurassa näitä ajatuksia kenellekään jakamaan, joten ihmiset ympärillä ei huomaa sitä pahaa oloa. Välillä ihmiset möläyttelee asioita, jotka tekee todella kipeää. En näytä masennustani, joten ihmiset unohtavat, että minulla mitään sellaista onkaan ja saattavat alkaa heittää esimerkiksi kaikenlaista masennus-läppää, vaikka seison ihan vieressä. Pahaa tekee. En kuitenkaan pysty sanoa näille ihmisille tästä mitään En pysty huomauttaa, että hei, nyt ei tuntunu hyvältä.

Ainut asia, josta nyt tahdon vähän älähtää, on se kuinka ihmiset käyttävät väärin masennus-sanaa.


Vaikka kärsinkin vakavasta masennuksesta ja mieli on synkkä, en ole kertaakaan sanonut, että "kylläpä masentaa".  Jos joku huomaa, että minulla on vähän mieli maassa ja kysyy onko kaikki ok, vastaus on yleensä "joo, ei hätää, väsyttää vaan". Joskus on jopa kysytty, että "Masentaako?" Kysymys tuntui hassulta, mutta tähänkin vastaus oli vain, että väsyttää.

Olen kuitenkin huomannut useammankin kerran, että ihmiset, jotka eivät kärsi masennuksesta sanovat mielen ollessa maassa, että heitä masentaa. "Tänään on huono päivä, mua vähän masentaa". Tällöin tekisi mieli älähtää, että he eivät edes tahtoisi tietää, mitä se on kun oikeasti masentaa. Masennus on niin paljon muutakin kuin vain paha mieli. Mutta tätä käytetään paljon, että kun on huono päivä niin silloin sanotaan, että masentaa.Vaikka mieli tekisikin ympäröiville ihmisille tästä asiasta huomauttaa, en pysty. En vain yksinkertaisesti pysty.

Inhottavaa on myös se, kun tulee paha mieli siitä kun yrittää tehdä jotain ja epäonnistuu. Tällöin kuulee usein sanottavan "älä nyt vaivu masennukseen tuon takia".... Ei näin.