tiistai 23. helmikuuta 2016

The great escape

Pari vuotta sitten Nummirockissa päädyin keskustelemaan kahden keski-ikäisen henkilön kanssa, jotka alkoivat saaranata minulle siitä kuinka nykyään nuoret eivät enää osta levyjä vaan kaikki musiikki tulee mm. Spotifyn kautta. Tämä jälkeen totesivat vielä, että kyllä heidän aikaan ostettiin levyjä ja heittivät perään kysymyksen "Montako levyä sullakin on?!" Nyt haukutaan väärää henkilöä. Kuinka sattuivatkin valitsemaan kohteekseen juuri minut. Olen musiikin suurkuluttaja ja hyllystä löytyy reipas kolminumeroinen määrä cd:itä, muutama kymmenen vinyyliä ja laatikollinen c-kasetteja. Tämän lisäksi on tietenkin cd-, kasetti- ja vinyylisoitin. Ja joo, kyllä se spotifykin löytyy. Meni muuten tyypit kovin hiljaisiksi tämän jälkeen.

Kuuntelen musiikkia paljon päivittäin. Musiikki pauhaa lähes kaiken aikaa, joskus kovempaa ja joskus hiljempaa. Harvassa on päivisin täysin hiljaiset hetket tässä asunnossa. 



Muistan että joskus vielä nuorempana levyjä ostettiin helpommin, eikä niin tarkkaan valikoitu mitä levyjä hyllyyn päätyi. Joskus ostettiin jopa ihan vain kannen perusteella tai sen perusteella, että joku kaveri oli kuunnellut tätä ja oli kuulemma hyvä tai sitten sillä levyllä sattui olemaan joku tietty biisi jonka takia se piti saada. Enää ei homma toimi ihan samalla tavalla. Olen karsinut aika rankalla kädellä levyhyllystä pois ne, joita ei ole tullutkaan kuunneltua kun ei ne sitten ollutkaan hyviä levyjä. Ja nykyään hyllyyn pääsee vain ne levyt, jotka on oikeasti hyviä ja joita tulee kuunneltua. Omat suosikit. 




Musiikkimakuni painottuu melko raskaaseen metalliin ja hyvin pitkälti black metalliin, joten niitä bändejä joita kuuntelen ei tule ihan heti vastaan Anttilan levyhyllyssä. Onneksi on nettikaupat.  Viimeisimpiä levyostoksia on Myrkur - M ja Cradle of Filth - Hammer of the witches. Myrkurin levy oli rakkautta ensikuuntelulla. Yhden naisen tanskalainen black metal bändi. Se vain toimii, enkä ole kyllästynyt siihen vaikka sitä on aika ahkeraan kuunneltu.  Cradle of Filth taas on ollut kestosuosikki jo ala-asteen lopulta asti ja olin aivan täpinässä kun tämä levy julkaistiin ja kun aiemmin julkaistu sinkkubiisikin oli niin hyvä. Tälläkin hetkellä mielessä polttelisi muutama levy, jotka tahtoisin. Osa niistä sellaisia, jotka täytyy tilata rapakon takaa kun eivät ole täällä päin kovin tunnettuja.




Olen varmaan viimeksi yläaste aikaan ostanut levyn kannen perusteella, Tämä levy kuitenkin kiinnitti huomion sen kannen perusteella ja melko olemattomalla hintalapulla. Ihan niin helposti levy ei silti vielä lähtenyt mukaan. Onneksi on älypuhelimet ja netti. Kaverin nopean googlettamisen jälkeen oltiin selvillä siitä mistä tämä bändi tulee ja minkä tyylistä musiikkia he soittavat ja sitten levy tarttui mukaan. Eikä ollut hutiosto. Kyseessä oli suomalainen death metal poppoo Church of the Dead ja tämä kyseinen levy oli osa kuusi osaista minilevy sarjaa ja ilmeisesti jokaista osaa löytyy vain rajoitettu määrä, sillä tämäkin oli numeroitu 137 / 665. Vielä kun saisi käsiinsä nuo muutkin osat, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Minkälaisia musiikin kuuntelijoita ruudun toiselta puolelta löytyy?
 Vieläkö ostatte cd:itä vai tuleeko kaikki spotifysta?

2 kommenttia:

  1. Raskaampi musiikki viehättää edelleen, sekä tietysti jotkut random biisit tai artistit metalligenren ulkopuolelta. Edelleen tulee ostettua levyjä ja niitä aikamoinen määrä onkin kertynyt. Harrastan sellasta, että jos huomaan kuuntelevani spotifysta paljon jotakin artistia tai levyä, marssin ostamaan sen albumin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samaa tulee itsekin harrastettua tuon spotifyn kanssa :D

      Poista