tiistai 15. marraskuuta 2016

Time to revive my old hobby

Nyt kun olen jälleen kerran saanut kouluhommat pakettiin on viimein aika elvyttää vanha harrastus.
En koskaan ollut sellainen muksu, jolla on harrastuksia joka viikonpäivälle ja hirveästi tapahtumaa koko ajan. Enkä edes ymmärrä miten kakarat jaksaa joka päivä ravata jossakin harrastuksissa viikosta toiseen. Onhan se kiva toki, että on harrastuksia ja tekemistä, mutta liika on liikaa. Itse viihdyin hyvin kotona ja harrastuksia oli vain muutama, joista niistäkin suurin osa oli sellaisia joita pystyi tehdä yksin kaikessa rauhassa kotona. Kuten vaikka kaikenlainen piirtäminen, maalaaminen, askartelupaskartelu jne. ja nämä harrastukset ovat pysyneet kaikkien näiden vuosien läpi ja teen niitä edelleen. Paitsi yksi.

 Ja oikeastaan alkaa vain vituttaa kun tajuaa minkä takia aikoinaan lopetti. Eikä tämä ole edes ainut asia, josta olen luopunut muiden ihmisten takia. Kaikki ne asiat joista olen aikoinaan luopuneet ovat olleet itselle tärkeitä, isoja juttuja, joista on tullut mahtava fiilis, mutta kaikki olen löytänyt myöhemmin uudestaan, rakastunut niihin uudestaan ja ihmetellyt, että minkä vitun takia näistä ylipäätään piti luopua, vaikka muut eivät niistä pitäisi?!



Yläasteen alussa aloin haaveilla bassonsoitosta ja kotona sainkin tukea ja apua tälle harrastukselle.  Opin aika nopeasti soittamaan useammankin biisin ja soittaminen oli hauskaa, mutta lähipiiristä tuli sellainen määrä pätemistä ja erilaisia negatiivisia kommentteja ja soittointo alkoi hiipua. En koskaan soittanut kenenkään kuullen. En uskaltanut kun en uskonut olevani tarpeeksi hyvä. Kun lähdin yläasteen jälkeen opiskelemaan alkoi soitto pikkuhiljaa hiipua ja valmistumiseen mennessä basso oli vain nurkassa pölyttymässä.


Nyt olen kerennyt valmistua jo toistamiseen sillä aikaa kun basso on edelleen vain kerännyt pölyä nurkassa. Sitä ei kuitenkaan ole missään vaiheessa unohdettu vaan olen koko tämän ajan kaivannut soittamista. Jostain syystä on vain ollut liian suuri kynnys rueta soittamaan. Nyt kun ei enää tarvitse murehtia koulusta ja aikaa on enemmän olen aloittanut tuon harrastuksen uudestaan, mutta kuitenkin joudun aloittaa alusta, sillä taito on pahasti ruosteessa. Fiilis on silti yhtä huikea kuin silloin yläasteaikaan.


Mutta perkele, että tämä onkin olevinaan hankalaa, vaikka soittaa samoja biisejä mitä silloinkin. Miten tähän onkin joskus pystynyt ja se tuntui silloin niin helpolta..

Onko joku muu joutunut luopumaan jostain itselle tärkeästä asiasta jonkun toisen
 ihmisen mielipiteen takia?

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Levymessujen antia

Viikonloppuna järjestettiin Seinäjoella levymessut ja tottahan sinne piti päästä kun edellisistä levymessuista on jo pari vuotta aikaa. Yleensä ne järjestetään jossain niin kaukana, ettei kannata lähteä niin kauas reissaamaan levyjen perässä. Yleensä kuuntelen musiikkini joko spotifysta tai cd:ltä, mutta ihan kunnon levyjäkin alkaa löytyä jo mukava kokoelma hyllystä ja niissä onkin ihan oma tunnelmansa. Tykkään! 



Ihminen on onnellinen kun saa uusia levyjä





Tällä kertaa raskaammista bändeistä tuntui olevan aika huonosti tarjontaa, mutta pari levyä kuitenkin lähti mukaan ja pari jäi vähän kaivelemaan kun en niitä ottanut. Hypocrisyn viimeisin lähti matkaan. Tämän mukana tuli vielä juliste ja sitten vielä vähän pienikokoisempi sinkkulevy. Tähän nähden levy oli melko halpa, sillä siitä pyydettiin vain 20e. Matkaan lähtenyt Demonicalin lätty oli puhtaasti heräteostos, mutta halpa hinta ja vakuuttava kansi sai sen myytyä. Eikä kaduta, levy oli ensimmäisen kuuntelun perusteella todella hyvä! 1349:n cd tarttui myös matkaan halvalla ja tottahan tämä nyt kuuluu löytyä meikäläisen kokoelmasta. Taas saa naapurit vähän mättöä kuunnellakseen.





Messut järjestettiin Seinäjoella hotelli-ravintola Almassa ja täytyy sanoa, että ehkä tila on aavistuksen pieni tämmöiseen, eikä tapahtuma muutenkaan ollut aivan niin hyvin järjestetty kuin pari vuotta sitten Vaasassa, Koko ajan tuntui, että olet jonkun tiellä tai sitten joku on sinun tiellä tai sitten kävi niin, että myyjä ei millään meinannut huomata kun olit levykäiset kädessä ja kysyvä ilme naamalla, että "hei, ehtisiksää myydä nää pari levyä".

tiistai 1. marraskuuta 2016

Hirveen hurja halloween

Päivän sana on halloween ja seuraavaksi tulen jankuttamaan sitä niin paljon, että alkaa ärsyttää.

Monet juhlivat viime viikonloppuna halloweenia, mikä on myös meikäläisen ehdoton suosikki juhla. Itse heitin halloween-härpäkkeet ympäri kämppää viikkoa etukäteen ja istuin iltaa parin kaverin kanssa halloween teemalla.


Varsinaisena halloween viikonloppuna olin itsekseni kaikessa rauhassa netflixin kauhuleffatarjonnan, hyvän kirjan ja suklaan kanssa. Ei aina tarvitse olla rymyässä jossain isolla porukalla. Nostalgia huuruissani katselin mm. A Nightmare on Elm street:in, jonka olen viimeksi nähnyt ehkä ala-asteen lopulla / yläasteen alussa. Eli melko kauan sitten.

 Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että vanhat kauhuleffat on tylsiä ja huonosti tehtyjä, mutta itse tykkään niitä katsoa. Niissä on sitä jotain fiilistä. Harvemmin enää tulee vastaan mitään oikeasti hyvää, uudempaa kauhuleffaa. Nykyään kauhuleffat tuntuvat perustuvan jatkuviin jump scare- kohtauksiin ja siinä se sitten olikin. Sinister on kuitenkin hyvä esimerkki uudemmasta, hyvästä kauhuleffasta. Se oli samaan aikaan ahdistava, kiinnostava, eikä perustunut säikyttelyyn. 



Tänä vuonna kaupoissa oli ihan simo paljon kaikkea halloween sälää ja suklaata ja vaikka mitä ja meikäläisellä olikin jo karata mopo käsistä. Melkein sai kulkea laput silmillä, ettei aivan kaikki lähtisi matkaan. Myös nettikaupoissa oli yllättävän paljon kaikkea hauskaa tarjolla. Jossain kohtaa on kuitenkin pakko rajoittaa, ettei haali kaikkea mukaansa.. mutta sen voin sanoa, että kaapissa riittää halloween aiheista suklaata loppu vuodeksi 

Yleisesti ihmisten reaktio halloween- kamojen ilmestyessä kauppoihin on "Katohan, koristeita." Meikäläisen reaktio on "Katohan, uusia sisustusesineitä!" Tämän synkistely juhlan myötä kämppään räjäytetty rekvisiitta roikkuu täällä ihan varmasti vielä juhannuksenakin. Eihän näitä nyt millään malttaisi ottaa pois. Varsinkin kun osa näistä on niin mahdottoman suloisia!