keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulufiilis hukassa

Olen sisimmiltäni jouluihminen, mutta masennus toi mukana oireen, jonka takia olen vihannut joulua monena viime vuonna. Olen ollut vihainen ja ahdistunut aina kun on ollut jokin tällainen isompi juhla tai aika, jolloin pitäisi olla iloinen ja hyvä mieli. Joulu on tuntunut kaikkein pahimmalta ja sitä olen vihannut eniten.


Ei tullut joulufiilistä edes perinteisestä pipareiden leipomisesta ja kiroilusta, vaikka olenkin näistä aika ylpeä

Olen myös ollut jouluisin ja erityisesti jouluaattoisin todella vihainen ja ahdistunut. Viime vuonna tämä alkoi jo hieman helpottaa ja sain kaivettua esiin jo hieman joulumieltäkin jostain. Tänä vuonna olin jo hetken innoissani joulun tulosta, mutta kaikki joulufiilis katosi kuin tuhka tuuleen. Joulukuu on jo pitkällä menossa, eikä silti tunnu yhtään siltä, että joulu olisi tulossa. Ainut asia, jota joulussa odotan on siihen liitetty ajatus rauhasta ja lämmöstä. Vuosi on ollut raskas ja täynnä kaikkea uutta ja suurta ja joulu merkitsee myös sitä, että vuosi on pian ohi ja saa nollata päänsä kuluneesta vuodesta. Olen kuitenkin huomannut olevani tänäkin vuonna lähinnä vain sitä ärtyneempi, mitä pidemmällä joulukuuta mennään.


Joululahjojen saaminen tuottaa edelleen suurta ahdista jos paikalla on ihmisiä näkemässä lahjojen avaamisen. Se huomien määrä, mikä itseeni silloin kohdistuu on minulle aivan liikaa kun kaikki tahtovat nähdä reaktioni kun avaan pakettini. Vaikka joulufiilis onkin täysin hukassa niin olen silti ostanut jo ihmisten joululahjat valmiiksi ja odotan, että saan antaa ne saajilleen. Lahjojen antaminen ja joulun rauha on se mitä odotan.


"Hei mitä nää on ja onko mullekin tämmönen?"

lauantai 9. joulukuuta 2017

Tämän hetken lemppareita

Koitin miettiä olenko löytänyt mitään uutta kivaa ja löytyi muutamia asioita, vähän random juttuja,  jotka ovat nousseet ehdottomasti lemppari asioiksi viime aikoina ja kun todella tykästyn johonkin asiaan niin innostun siitä kuin pikku lapsi ja täpisen siitä jatkuvasti.


Suosikki sarja oli ehdottomasti Stranger things. Tulin vähän jäljessä tämän kanssa, mutta päätin katsoa yhden jakson, jotta tietäisin mitä kaikki oikein hypettää. jäinkin koukkuun välittömästi ja nyt on jo toinen katselu kierros menossa. Tämä sarja on aiheuttanut näistä kaikista asioista sen kovimman innostuksen ja täpinän.

Alien-leffat. Nostalgia huuruissani katsoin Alien vs predator ykkösen, joka lopulta muuttui Alien-maratoniksi ja kasvoin melkein sohvaan kiinni kun muutamana iltana katsoin aina pari leffaa yhteen menoon. Nyt täpistään sitten täpistään niin, että kaikki tietää, että Sonja on katsonut vähän alienia.

Lankutushaaste. Tämä ei varsinaisesti ole suosikki asia, mutta olen ylpeä itsestäni kun sain suoritettua kuukauden lankutushaasteen ja aion jatkaa tätä vielä pidemmälle.



Nyx professional makeup ultimate shadow-paletti. Meikkini on yleensä rajoittunut vain pariin väriin, mutta tämän paletin myötä innostuin käyttämään paljon erivärejä silmämeikissä. Niin paljon vaihtoehtoja ja vaihtelua, eikä aina vain sitä pelkkää mustaa ja valkoista.


Tigi Bed Head - shamppoo ja hoitoaine. Mikään muu shamppoo ja hoitoaine ei ole jättänyt hiuksia näin pehmeiksi ja hyvän tuntuisiksi. Tämä myös tuoksuu todella hyvältä ja isot purkit kestää kauan joten ei tarvitse olla koko ajan ostamassa uusia. Nämä purkit on tainneet kestää jo useamman kuukauden, vaikka näitä välillä käyttää kaksikin ihmistä. Voisin suositella myös joululahjaksi!


Pin the fuck ups-blogi. Se nyt vain on päivän kohokohta kun huomaa, että PTFU on postannut jotain ja se postaus luetaan heti. Todella inspiroivaa ja viihdyttävää sisältöä. Olen seurannut blogia jo monta vuotta kertaakaan kyllästymättä. Tykkään lukea blogeja ja tämä on tällä hetkellä yksi suosikki blogeistani. Harmi, että moni blogi on kuolemassa nyt kun youtube tuntuu olevan se juttu.


Ja koska youtube mainittu, niin mainitaan vielä ehdottomasti suosikki tubettajani, Jenna Marbles, jonka videoita katson aina uudestaan ja uudestaan. Välillä todella randomia sisältöä ja jaksaa aina viihdyttää. Häntäkin olen seurannut jo vuosia.

Näistä täpistään nyt. Hetken päästä varmaan täpistään taas jotain muuta.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Teininä vs nykyään

Viimeisen muutaman kuukauden aikana olen todella havahtunut siihen, etten ole enää mikään teini saatika sitten samanlainen kuin teininä olin. Muutamat asiat on kääntyneet aivan päinvastoin kuin mitä ne joskus olivat ja tässä muutama esimerkki.


Teininä vietettiin todella paljon aikaa kavereiden kanssa ja oli todella tylsää olla yksin kotona. Kesäisin vietettiin porukalla paljon aikaa pihalla, liikuttiin ympäriinsä tai lojuttiin jonkun kotona. Nykyään taas viihdyn todella hyvin yksin kotona, eikä edes huvita olla koko ajan menossa johonkin. En enää jaksaisi viettää yhtä paljon aikaa ihmisten kanssa kuin silloin. Vaikka tykkäänkin olla kavereideni kanssa niin sosiaalisena oleminen on jotenkin niin raskasta, ettei sitä jaksa kovin usein.

Teiniä nukkuminen oli yliarvostettua. Viikollakin valvottiin pitkälle yöhön ja aamulla herääminen oli ankeaa. Viikonloppuisin valvottiin vielä pidempään ja nukuttiin pitkälle iltapäivään. Nykyään menen viikolla jo ilta kymmenen aikaan nukkumaan ja aamulla herääminen on silti ankeaa. Viikonloppuisinkin menen yleensä hyvissä ajoin nukkumaan jos ei satu olemaan jotain illanvietto suunnitelmia. Aamulla taas nukutaan rauhassa niin pitkään kun unta riittää, mutta enää ei nukuta iltapäivään asti. Silloin on jo oikeastaan päivä vähän pilalla jos nukkuu liian pitkään.


Teininä kotityöt oli pahinta pakkopullaa ikinä ja nykyään taas siivoaa ihan mielellään..ja yleensä vielä viikonloppuisin.

Teininä kun lähdettiin shoppailemaan niin heräteostoksia tehtiin enemmän kuin lääkäri määrää ja nykyään kun lähtee shoppailemaan niin ei välttämättä malttaisi ostaa mitään. Ja yleensä jonkin asian ostamista harkitsee todella pitkään ja jos se vielä jonkun ajan päästä tuntuu siltä, että tahdon sen niin voin ostaa sen. Heräteostoksia enää harvemmin tulee tehtyä. Nykyään asun kaupungissa ja melko lähellä keskustaa, joten pelkäsin, että tuleekohan sitä sitten pyörittyä kaupungilla koko ajan kun se on niin lähellä. Vastaus? Ei tule.. Sinne tulee mentyä entistä harvemmin nyt kun se on noin lähellä.


Nykyään myös kaiken turhan draaman sietokyky on hyvin alhainen. Ei vain enää jaksa eikä kiinnosta mikään ylimäräinen ja aiheeton draama. Olen myös oppinut sen, ettei kaikkia voi mitenkään miellyttää. Tämän oppiminen vei kauan.

Yksi iso ero on myös se, etten muista että teininä olisi särkenyt joka paikkaa näin helposti ja näin paljon. Silloin pystyi dataamaan koko päivän, mitä epäergonomisimmissa asennoissa eikä tuntunut missään. Nykyään taas on työpäivän jäljiltä usein selkä ja varsinkin hartiat todella kipeät. Toisinaan taas saattaa päivän jäljiltä olla jalat niin kipeät, ettei seuraavana päivänä tahdo päästä kävelemään. Vaihtelee hyvin pitkälti sen mukaan minkälaisia työtehtäviä päivän aikana on ollut. Olo on vähintäänkin vanha ja raihnainen jo nyt!


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Metalhead bunny

Niin kauan kuin tuo pieni karva saatana on kanssani asunut on siitä heitetty läppää, että äkäisen luonteensa vuoksi hänelle pitäisi hankkia ampiaispuku. Muriskoon sitten siinä pörriäisasussaan. Tämä läppä muistui mieleeni kun Wishiä selatessani vastaani tuli juuri sopiva ampiaispuku ja olinkin jo aikeissa tilata sen kunnes löysin jotain parempaa..


Onhan lemmikinkin oltava katu-uskottava, joten silläkin on oltava oma bändimerkein varusteltu farkkuliivi. Merkki ei ollut liivissä valmiiksi vaan ostin sen erikseen. Koska liivi tuli kuitenkin kiinasta ja tilasin sen eläintä varten en ottanut mitään riskiä vaan pidin sitä ensin pakkasessa ja sen jälkeen pesin sen, ettei vahingossakaan pääse mikään ylimääräinen ötökkä mönkimään pupun turkkiin. Yleensäkin kaikki kiinasta tuleva kannattaisi pakastaa salamatkustajien varalta.



Nyt on katu-uskottavuus huipussaan.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kulahtaneen marimekon uusi elämä

Kaikki varmaan muistaa kuinka yhteen aikaan kaikilla näkyi näitä samoja Marimekon kangaslaukkuja ja niitä taisi olla vielä eri väreissäkin. Löysin tämän kyseisen laukun kirpparilta neljällä eurolla ja nappasin sen mukaani, vaikka musta väri olikin jo vähän kulahtanut. Tämä oli silti täydellinen tuunaus kohde.


Laukku on juuri hyvän kokoinen ja siinä on sopivasti taskuja jokapäiväistä käyttöä varten, mutta sellaisenaan tylsän näköinen, joten tilailin parit kangasmerkit sitä varten. Ehkä muutama pinssi vielä lisäksi, eikä laukkua yhtäkkiä enää tunnista samaksi. Tilaa jäi vielä, joten pitää jossain vaiheessa tilailla lisää merkkejä ja jatkaa tuunailua. Hihnasssa olleen Marimekko-logon leikkasin pois, sillä se ei ihan sopinut muuhun teemaan. Sisäpuolella olleen logon jätin paikoilleen, koska se on piilossa, eikä häiritse kokonaisuutta.


Tässä laukussahan ei alunperin ole mitään nappia eikä mitään muutakaan, jolla läppä pysyisi varmasti kiinni ja itse olen sen verran vainoharhainen, että pelkään jonkun voron nyysivän laukustani jotain jos se ei ole kiinni millään. Löysin laatikoiden kätköistä pari sopivan kokoista lukkoa ja D-lenkkiä, jotka ompelin laukkuun ja laukun läppään, joten nyt sen saa kiinni, eikä tarvitse koko ajan jännittää omaisuutensa puolesta. Lukot oli peräisin jostain vanhasta takista. Kaikkea kannattaa näköjään säilyttää vuosi tolkulla..


torstai 23. marraskuuta 2017

Mukavuudenhaluinen vilukissa

 Pahoittelen paikoin paskaa kuvanlaatua. Valo ei tähän vuodenaikaan tahdo enää riittää ja järkkäriä ei pysty koko aikaa roudaamaan mukana.


Nenätön kalkkilaivan kapteeni tässä

Tänään oli aamusta iltaan niin surkea sää, että sai hyvällä omalla tunnolla jättää päivän lenkkeilyt väliin ja lojua sisällä luukuttamassa musiikkia ja kuluttamassa netflixiä. Olen todella mukavuudenhaluinen ja tällä hetkellä maksimaalinen mukavuus saavutetaan möngertämällä vähintään kahden peiton alla lämpimässä ja pehmeässä. Mukavuutta lisää kun tuijottaa ikkunasta ulkona vallitsevaa hyvin tuulista ja lumista säätä. Vilukissojen kruunaamaton kuningatar täällä! Samalla kun sai jättää ulkoilut väliin oli aikaa tehdä pari pientä tuunausprojektia loppuun. Näistä on tulossa omat postauksensa.

Mukavuuden lisämaksimoinniksi tekisi mieli roudata alakerrasta tv ja xbox yläkertaan makkariin, jotta voisin pelata ilman, että tarvitsee nousta peittojen alta ja ryömiä olohuoneeseen. Pieni miinus mukavuuten tästä.


Mukavuutta hetkellisesti pilasi tieto siitä, että jotta pääsisin kotiin lämpimään peittojen keskellä pitää ensin tuolla tuulessa ja tuiskussa kaivaa auto esiin lumen alta. Hytisin kylmästä jo sisätiloissa, joten edessä oli mahdollinen paleltumiskuolema, vaikkei mittari edes näyttänyt montaakaan pakkasastetta. Sää on ollut jo pidemmän aikaa todella synkkä ja surkea, joten olen itsekin todella väsynyt koko ajan. Olisin muutenkin tavallista väsyneempi, mutta tämä vain lisää väsyä entisestään.


En voinut hyvin kun tuijotin ikkunaa, jossa valui koko päivän märkää lunta. Tuli kylmä pelkästään katsoessa tätä.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Sisäinen mummo valloilleen

Torstaina menin ennätys aikaisin nukkumaan kun sisäinen mummoni alkoi vaatia unta jo ennen ilta kymmentä ja kymmeneen mennessä olin täydessä unessa... ja siitäkin huolimatta aamulla oli ihan tappo väsy ja koska tahdon elää vaarallisesti en vain torkuttanut vaan lepuutin silmiäni vielä senkin jälkeen kun olin sulkenut herätyksen. Työpäivä tuntui loputtoman pitkältä kun oli niin väsyksissä.

Työnaama ja keikkanaama. Tässä huomaa kuinka suuri vaikutus valolla on. Luonnonvalossa hiukseni muuttuu helposti punertavan näköiseksi ja loisteputkivalossa ne näyttävät sinertävämmiltä niin kuin ne oikeasti ovat. 

Olin henkisesti asennoitunut siihen, että viikonlopuksi ei ole muita suunnitelmia kuin nukkua aamulla rauhassa ja sen jälkeen päästää sisäinen mummoni valloilleen. Kyllä, lauantai on siivouspäivä. Silloin vedetään hiukset nutturalle, villasukat jalkaan ja aletaan siivota, tiskata ja pyykätä. Sen jälkeen voi jälleen itseensä tyytyväisenä jatkaa netflixin tuijottelua.


Näihin suunnitelmiin tuli kuitenkin pieni muutos kun kaverini muistutti minua perjantai-iltana olevasta keikasta, jonka olin jo täysin unohtanut. The 69 eyes kuuluu niihin bändeihin, joita kuunteli satunnaisien biisien verran joskus teininä ja minun musiikkimakuun nähden on aika kevyttä, mutta silti ihan kiva käydä katsomassa livenä. Olen viikolla niin väsynyt eikä aikaakaan oikein ole niin en näe kavereitani silloin, mutta nyt sopivan tilaisuuden tullessa en kieltäytynyt vaan päätin lähteä viettämään iltaa hyvässä seurassa. Bändi veti hyvän keikan, mutta yllätyin täysin siitä kuinka paljon keski-ikäistä puku porukkaa yleisössä oli ja nuoria oli hyvin vähän.


Lauantaina sain kuitenkin nukkua pitkään ja vapauttaa sisäisen mummoni siivouspäivän merkeissä. Hiukset nutturalle, villasukat jalkaan ja siivoamaan! ..kunhan aamutee on juotu..

tiistai 14. marraskuuta 2017

Viikko kuvina

Joskus vuosia sitten tein enemmänkin tämmöisiä Päiväni kuvina-postauksia. Vanhimpia postauksia olen jo poistanutkin eli niitäkään ei varmasti enää ole olemassa.  Niitä oli kuitenkin kiva tehdä, mutta jostain syystä ne vaan jäivät enkä ole niitä tehnyt moneen vuoteen, joten nyt päätin pyöräyttää tämmöisen Viikko kuvina- postauksen ja kyseessä on viime viikko. Yritin saada otettua aina kuvan per päivä, mutta ihan joka päivältä en ehtinyt nappaamaan kuvaa ja kuvat ovat muutenkin kaikki puhelimella napattuja. Oli sen verran hektinen viikko, etten kerennyt roudaamaan kameraa mukana.


Maanantain tavoitteena töiden jälkeen oli saada luettua loppuun Stephen Kingin Buick 8. Oli hyvä ja paikoitellen myös yllättävän jännittävä. Harvemmin sitä jännittää jotain autoa näin paljon. Myös teen suurkulutus vauhdissa.


Tiistaina Netflix oli ystävä kun täytyi saada aivot narikkaan hetkeksi ja lykätä kaikkia niitä tärkeitä juttuja mitä olisi pitänyt tehdä. Minulla ei ollut suuri odotuksia kun aloin ensimmäisen kerran katsoa Bates motelia, mutta siihenhän jäi heti koukkuun ja on jo toinen katselukierros menossa. Hyviä sarja-ehdotuksia otetaan vastaan!


Keskiviikkona oli pakko ottaa päikkärit töiden jälkeen ja ne onkin melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleensä olisin jo puolenpäivän aikaan ihan valmis nukkumaan ja on ihan jäätävä väsy koko ajan. Päikkäreiden jälkeen piti viimein ruveta tekemään isänpäiväkortteja. Tätäki hommaa olin lykännyt liian kauan ja alkoi tulla jo kiire.


Torstaina oli tehtävälistalla hiusten värjääminen ja  laukun pakkaaminen. Vasta värjätyissä hiuksissa on hyvä olla ja pitäähän letti olla kunnossa kun lähtee viikonlopuksi ihmistenilmoille.

Perjantaina oli todella hulina päivä kun hyppäsin suoraa töiden jälkeen bussiin ja lähdin reissuun viettämään pitkää viikonloppua.


Lauantai: Melkeinpä koko viikonlopun voisi kiteyttää tähän yhteen kuvaan. Sai lojua lämpimässä peittojen alla, mässyttää karkkia ja tuijottaa netflixiä samalla kun mönkii kainalossa.


Sunnuntaina sai rapsutella yli söpöjä koiria niin paljon kuin sielu sieti. Sen jälkeen sai palata takaisin peiton alle töllöttämään netflixiä.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Lukutoukkakausi

Muutama harrastukseni vaihteelee vähän kausittain sen mukaan mikä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan eniten. Ja kun se jokin kausi sitten iskee päälle niin sille antaa aikaa päivittäin ja odottaa aina kädet täristen, että koska pääsee jatkamaan. Vaikka pidän kaikista harrastuksistani niin silti ne vaihtelevat kausittain, enkä yleensä tee niitä kaikki samaan aikaan. Jos esimerkiksi on menossa kausi, joilloin lukeminen kiinnostaa eniten niin silloin ei tule käytettyä aikaa vaikka pelaamiseen.


Tällä hetkellä on menossa lukutoukkakausi, joilloin nokka on koko ajan kirjassa kiinni. En ole koskaan lämmennyt e-kirjoille vaan tahdon lukea oikeita kirjoja. Paljon kivempaa kun on se fyysinen kirja, jota voi hypistellä eikä vain tuijota jotain tylsää tabletin ruutua koko ajan. Sain juuri luettua loppuun Stephen Kingin Buick 8:in ja täytyy sanoa, että tuli tyhjä olo kun kirja on luettu. Vähän semmoinen, että mitäs nyt sitten.. Mutta enpä ole koskaan jännittänyt autoa niin paljon kuin tässä kirjassa. Se ei ollut pelottava, mutta välillä vain alkoi jännittää oikein urakalla.

Koko kämpän täytyy tietty olla aivan hiljainen silloin kun minä isken nokkani kirjaan. Vähänkin ääntä ja keskittyminen katoaa heti.


Mitäs sitten lukis..?

Suosikki genreni kirjoissa on yllättäen kauhu, mutta myös elämänkertoja on tullut kulutettua paljon. Erityisesti bändien elämänkertoja, mutta myös yksittäisten henkilöiden. Hyvinä esimerkkeinä Tove Janssonin ja Anne Frankin elämänkerran oli todella hyviä.

Joskus tekee mieli lukea jotain kevyttä ja hauskaa, muttei jaksa keskittyä lukemaan kunnon kirjaa niin voi turvautua sarjakuviin ja näitäkin löytyy yksi hyllyllinen kirjahyllystäni. Aika sekalainen seurakunta erilaisia sarjakuvia, mutta kaikki yhtä viihdyttäviä. Joskus jopa hahmoista riippuen hyvin samaistuttavia. Yllättäen varsinkin Nemi on hyvin samaistuttava, mutta myös Viivi ja Wagner on tällainen johon voin helposti samaistua. Vaihtelevasti samaistun kumpaankin hahmoon.


Toinen tällainen kausi, joka saattaa iskeä yllättäen päälle ja jonka jo ohimennen mainitsin on pelaaminen. Harmikseni en jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauaa, joten tunti pelaamista yhteen menoon on minulta jo todella hyvä suoritus. Tällä hetkellä on menossa Bioshock 2, mutta myös Deadpool oli todella viihdyttävä peli. Hyllyssä on monta houkuttelevaa peliä ja hankittavien pelien listaltakin löytyy useampi peli, mutta juuri sen takia, että aina ei keskittyminen riitä niin niitä ei tule pelattua kovin ripeään tahtiin. Mutta voi jesus kun se pelikausi iskee päälle ja intopallona pelaat jotain..sitä hajotuksen määrää kun jokin kohta on olevinaan niin ylitsepääsemättömän vaikea, että siinä on ohjain vaarassa singota seinään.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Levymessut ja musiikin suurkuluttaja

Kävin viikonloppuna Seinäjoella levymessuilla. Innostus on suuri kun pääsee selaamaan levylaatikoita ja tutkimaan löytyisikö joukosta jotain todellisia helmiä. Harmikseni tämmöiselle synkistelijälle tarjonta oli vähän köyhää, varsinkin kun kaikki löytämäni helmet löytyi jo omastakin hyllystä, mutta ihan tyhjin käsin messuilta ei kuitenkaan tarvinnut lähteä.



Musiikki on aina ollut ja tulee aina olemaan suuressa roolissa omassa elämässäni. Jos mikään muu ei toimi niin viimeistään se suosikki bändin levyjen luukuttaminen ja parhaimpiinsa tälläytyminen saa olon viimein tuntumaan omalta itseltäni.

Kuuntelen musiikkia paljon Spotifysta, koska onhan se nyt helppoa ja kätevää varsinkin bussissa ja iltalenkillä, mutta siinä ei silti ole sitä samaa fiilistä kuin silloin kun kuuntelee cd:tä, LP:tä tai c-kasettia. Näissä kaikissa on se oma tunnelmansa. Edelleenkään päivääni ei kuulu montaakaan täysin hiljaista hetkeä. Taustalla soi aina jotakin. Jos ei mitään levyä tai soittolistaa niin vähintäänkin radio soi taustalla.


Musiikki vaikuttaa muutenkin todella paljon fiilikseen. Kuuntelen edelleen joitain samoja satunnaisia biisejä, joita olen kuunnellut teiniajoista lähtien. Nuo biisit aiheuttavat usein monenlaisia tunteita. Samaan aikaan ne muistuttavat siitä teiniajasta ja siitä fiiliksestä joka silloin oli ja toisaalta ne saavat minut tuntemaanolevani jälleen se oma itseni, joka olin silloin. Ne ovat nostalgisia ja ne ovat haikeita.

Jotkut biisit ovat sellaisia, joista tulee välittömästi sellainen fiilis, että pystyn mihin vain ja mikään ei voi minua pysäyttää. Jotkut taas saavat olon vain haikeaksi ja toisista tulee vaan todella hyvä fiilis. Välillä kohdalle osuu jopa niin hyviä biisejä, että kaikki iho menee kananlihalle ja melkein tulee tippa linssiin.

Minkälaisia musiikin kuuntelijoita te olette?


tiistai 31. lokakuuta 2017

This is halloween 2017


Halloweenin vietosta kavereiden kesken on jo vuosien aika muodostunut perinne ja halloweenia vietettiin porukalla myös tänä vuonna. Keskityin illan aikana enemmän ihmisiin kuin kameran kanssa pyörimiseen, jonka vuoksia illan kuvasaldo on hyvin köyhä.





Omaan asuuni kuului jo vuosia uskollisesti palvellut tylliunelma ja tätä varten ostamani Restylen sarvihiuspanta. Meikkiin tein tein vielä punaisella eyelinerilla "verisiä" kyyneleitä. Asuni ei oikeastaan esittänyt mitään tiettyä hahmoa, mutta silti se muistutti kovasti jostain ja myöhemmin tajusin, että Cradle of Filthin kosketinsoittaja näyttää promokuvissaan kovasti samalta. Ehkäpä se kuva oli jossain tuolla alitajunnassa kun aloin kasata omaa asua.  Vaatteet löytyi valmiina kaapista ja kyllä siinä vain kokee olevansa niin oma itsensä kun vetää kunnon tyllihameet ja muut hepeneet päälleen.



Kemut vietettiin vähän etukäteen viikonloppuna ja tämä varsinainen halloween päivä menikin lähinnä vain leffojen ja suklaan kanssa ja sitä suklaata onkin sitten syöty taas ähkyyn asti. Illan leffapinosta löytyi niin Tim Burtonia kuin muitakin klassikoita. Melkein tuli itku kun pitkästä aikaa katsoin Saksikäsi Edwardin ja edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, että olin jo unohtanut kuinka sääli sitä hahmoa tulee.






Vietittekö te halloweenia ja pukeuduitteko teeman mukaisesti?

perjantai 22. syyskuuta 2017

Tekeleitä

Loppu kesällä löysin uudestaan hukassa olleen inspiraation maalaamiseen ja muuhunkin väkertelyyn ja tässä on muutama aikaan saannos. Yllättäen tein enimmäkseen vain erilaisia sommitelmia  linnunkalloista. 



Tämä kuva on maalattu akryylimaaleilla mustalle paperille. Kaikki työni on maalattu akryyleilla.



Tämän lepakkohimmelin tekemisestä löytyy tekstiä toisen blogini puolelta Handmade by Sonja 


maanantai 18. syyskuuta 2017

One step at a time

Unohdin taas vaihteeksi koko blogini useaksi kuukaudeksi ja näköjään sillä aikaa myös photobucket on päättänyt ruveta temppuilemaan kuvien kanssa, joten kuvat eivät näy. Katsotaan mitä asialle saa tehtyä.. Otetaan kuitenkin nopea katsaus siihen, mitä viimeisen muutaman kuukauden aika on tapahtunut


Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon asioita. Loppu talvesta aloitin epäillen kuntouttavan työtoiminnan. En uskonut siitä olevan mitään apua mihinkään ja kuvittelin olevani siellä pitkään ennen kuin olisin kunnolla työkykyinen ja voisi edes harkita hakevansa töitä. Työpajalla oleminen olikin kuitenkin kaikkea muuta kuin olin kuvitellut ja viihdyin pajalla ja sain myös vertaistukea muilta, jotka olivat samassa tilanteessa kuin minä.

Keväällä muutin uuteen kotiin ja uuteen kaupunkiin pupun kanssa. Palasin takaisin alkuperäiseen kotikaupunkiini, jossa viimeksi pienenä kakarana asuin. Samalla löysin myös uusia ihmisiä, joista tuli hyvin nopeasti todella tärkeitä.


Kesällä sain työtarjouksen työpaikasta, joka oli vähän erilainen kuin mikään ns. normi työ, kiinnostava ja vastasi täydellisesti alkuperäistä koulutustani. Oman alani töitä ei juurikaan ole pohjanmaalla tarjolla, joten hain paikkaa vaikken uskonutkaan sitä saavani. Kuitenkin kuukauden odottelun ja haastattelun jälkeen sain tiedon, että sain tämän työpaikan. Lopetin pajalla käymisen vain muutaman kuukauden jälkeen ja aloitin työt. Epäilin edelleen olenko vieläkään täysin työkykyinen, mutta aloitin työn enkä kadu sitä. Se on juuri sitä mitä halusin tehdä. Päivän päätteeksi on väsynyt ja päikkärit on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta tietääpähän tehneensä jotain




perjantai 5. toukokuuta 2017

Horror themed nesting dolls




On vähän taas unohtunut tämä blogi kaiken muutto hässäkän keskellä. Muutin juuri uuteen ihanaan kotiin pupun kanssa ja postattavaa olisi ollut, mutta aikaa taas ei ollut. Jos joku sattuu meikäläistä instagramissa seuraamaan niin onkin nämä jo nähnyt, mutta nyt sain nämä myös pienellä viiveellä blogin puolelle. Koska ihan koko aikaa ei jaksa maalata tauluja niin välillä on keksittävä jotain muuta ja maatuska-sarjan maalaaminen oli todella hauskaa vaihtelua. Toisen blogin puolelle kirjoitan hieman yksityiskohtaisemman selostuksen näiden tekemisestä.



Aiheen keksiminen oli vaikeaa. Minulla oli 3 maatuska-sarjaa, joihin sain ruveta sotkemaan omiani. Kauhufani kun olen niin yhden sarjan teemaksi tuli kauhuleffat ja toisen sarjan teen ystävälleni ufo-teemalla. Kolmannen sarjan teema on vielä auki ja jätän sen jemmaan odottamaan ideaa. Näitä oli hauska tehdä, vaikka välillä näiden kanssa näpertäminen oli niin pikkutarkkaa, että se söi jo hermoja.

Maalasin maatuskat akryyleillä niin kuin yleensäkin maalaan ja suihkutin niihin vielä lakkaa päälle, jotta säilyisivät hyvinä. Teemana näissä oli kauhuleffat ja järjestyksessä vasemmalta oikealle leffat ovat; IT, Evil Dead, Babadook, Manaaja ja Scream.

torstai 16. helmikuuta 2017

Suosikki sarjoja


Olen ihminen, jonka yksi suosikki puuhista on käpertyä mukavasti sohvalle tai sängylle ja tuijottaa leffoja ja sarjoja, mutta ainakin minun on nykyään enää vaikeaa löytää mitään hyvää uutta sarjaa tai elokuvaa. Hyvää elokuvaa ei ole tullut vastaan pitkään aikaan, mutta muutamia hyviä sarjoja on löytynyt. Melko zombi painotteisia suurinosa näistä sarjoista, mutta niistä löytyy myös huumoria. Harmittaa vain, että nykyään kaikki sarjat ovat puolet lyhyempiä kuin mitä ne ennen olivat.



Ash vs Evil Dead
Olin aivan liekeissä kun kuulin ensimmäisen kerran tästä sarjasta. Pidän myös Evil dead leffoista todella paljon, vaikka ensimmäinen leffa oli enemmän tai vähemmän vakavasti tehty ja jatko-osassa vedettiinkin jo överiksi. Erittäin viihdyttävää silti. Tämä sarja oli todellakin vedetty överiksi. Jo leffoista tuttu kirja, Necronomicon aiheuttaa jälleen ongelmia. Verta, suolenpätkiä ja huumoria riittää vaikka muille jakaa. Aivan loistava sarja!




Santa Clarita Diet
Santa clarita diet on uusi sarja, joka julkaistiin hiljattain Netfliksissä. Olin nähnyt jo trailerin, joka vaikutti niin lupaavalta, että kun sarja viimein julkaistiin katsoin sen kokonaan samantien. Perheen äiti alkaa himoita ihmislihaa ja siitähän se homma lähteekin liikkeelle. Sarja on pirteä ja täynnä huumoria. Ja ruumiita. 





iZombie

iZombie on yliluonnollinen rikosdraama, johon jää koukkuun välittömästi. Itse ainakin rakastuin tähän heti ensimmäisestä jaksosta lähtien, sillä jo pelkkä sarjan ideakin oli niin hyvä. Jotain uutta. Sarjan päähahmo on Olivia Moore, joka työskentelee lääkäriharjoittelijana. Olivia osallistuu bileisiin, jotka menevätkin pahasti pieleen ja hän muuttuu zombiksi. Hän saa uuden työn ruumishuoneelta, jossa hän pystyy syömään ruumiiden aivoja. Aivojen syönnin sivuvaikutuksena on se, että zombit saavat näkyjä ruumiiden viimeisiltä hetkiltä ja oppivat heiltä kykyjä. Tästä on hyötyä mm. murhatutkinnassa ja Liv ryhtyy yhteistyöhön poliisin kanssa. 




Pidempään seuranneet tietävät jo, että American Horror Story on ehdottomasti suosikki sarjani, eikä tätä sarjaa tarvitse enää esitellä. Jostain syystä sarjan neljäs tuotantokausi ei säväyttänyt niin paljon kuin aikaisemmat kaudet, joten en odottanut enää paljoa viidenneltä kaudelta, Hotel:ilta. Oli myös tietynlaisia ennakkoluuloja sitä kohtaan, että Lady Gaga näyttelisi tällä kaudella. Kuitenkin kävi niin, että tämä olikin suosikki kauteni kaikista ja Gaga teki upean roolisuorituksen.Tältä kaudelta löytyi upeimmat hahmot, mielenkiintoinen juoni ja siitä löytyi myös useampia viittauksia Hohto-elokuvaan.