perjantai 22. syyskuuta 2017

Tekeleitä

Loppu kesällä löysin uudestaan hukassa olleen inspiraation maalaamiseen ja muuhunkin väkertelyyn ja tässä on muutama aikaan saannos. Yllättäen tein enimmäkseen vain erilaisia sommitelmia  linnunkalloista. 



Tämä kuva on maalattu akryylimaaleilla mustalle paperille. Kaikki työni on maalattu akryyleilla.



Tämän lepakkohimmelin tekemisestä löytyy tekstiä toisen blogini puolelta Handmade by Sonja 


maanantai 18. syyskuuta 2017

One step at a time

Unohdin taas vaihteeksi koko blogini useaksi kuukaudeksi ja näköjään sillä aikaa myös photobucket on päättänyt ruveta temppuilemaan kuvien kanssa, joten kuvat eivät näy. Katsotaan mitä asialle saa tehtyä.. Otetaan kuitenkin nopea katsaus siihen, mitä viimeisen muutaman kuukauden aika on tapahtunut


Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon asioita. Loppu talvesta aloitin epäillen kuntouttavan työtoiminnan. En uskonut siitä olevan mitään apua mihinkään ja kuvittelin olevani siellä pitkään ennen kuin olisin kunnolla työkykyinen ja voisi edes harkita hakevansa töitä. Työpajalla oleminen olikin kuitenkin kaikkea muuta kuin olin kuvitellut ja viihdyin pajalla ja sain myös vertaistukea muilta, jotka olivat samassa tilanteessa kuin minä.

Keväällä muutin uuteen kotiin ja uuteen kaupunkiin pupun kanssa. Palasin takaisin alkuperäiseen kotikaupunkiini, jossa viimeksi pienenä kakarana asuin. Samalla löysin myös uusia ihmisiä, joista tuli hyvin nopeasti todella tärkeitä.


Kesällä sain työtarjouksen työpaikasta, joka oli vähän erilainen kuin mikään ns. normi työ, kiinnostava ja vastasi täydellisesti alkuperäistä koulutustani. Oman alani töitä ei juurikaan ole pohjanmaalla tarjolla, joten hain paikkaa vaikken uskonutkaan sitä saavani. Kuitenkin kuukauden odottelun ja haastattelun jälkeen sain tiedon, että sain tämän työpaikan. Lopetin pajalla käymisen vain muutaman kuukauden jälkeen ja aloitin työt. Epäilin edelleen olenko vieläkään täysin työkykyinen, mutta aloitin työn enkä kadu sitä. Se on juuri sitä mitä halusin tehdä. Päivän päätteeksi on väsynyt ja päikkärit on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta tietääpähän tehneensä jotain




perjantai 5. toukokuuta 2017

Horror themed nesting dolls




On vähän taas unohtunut tämä blogi kaiken muutto hässäkän keskellä. Muutin juuri uuteen ihanaan kotiin pupun kanssa ja postattavaa olisi ollut, mutta aikaa taas ei ollut. Jos joku sattuu meikäläistä instagramissa seuraamaan niin onkin nämä jo nähnyt, mutta nyt sain nämä myös pienellä viiveellä blogin puolelle. Koska ihan koko aikaa ei jaksa maalata tauluja niin välillä on keksittävä jotain muuta ja maatuska-sarjan maalaaminen oli todella hauskaa vaihtelua. Toisen blogin puolelle kirjoitan hieman yksityiskohtaisemman selostuksen näiden tekemisestä.


Aiheen keksiminen oli vaikeaa. Minulla oli 3 maatuska-sarjaa, joihin sain ruveta sotkemaan omiani. Kauhufani kun olen niin yhden sarjan teemaksi tuli kauhuleffat ja toisen sarjan teen ystävälleni ufo-teemalla. Kolmannen sarjan teema on vielä auki ja jätän sen jemmaan odottamaan ideaa. Näitä oli hauska tehdä, vaikka välillä näiden kanssa näpertäminen oli niin pikkutarkkaa, että se söi jo hermoja.


Maalasin maatuskat akryyleillä niin kuin yleensäkin maalaan ja suihkutin niihin vielä lakkaa päälle, jotta säilyisivät hyvinä. Teemana näissä oli kauhuleffat ja järjestyksessä vasemmalta oikealle leffat ovat; IT, Evil Dead, Babadook, Manaaja ja Scream.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Level 23



Täytin viikko sitten jälleen vuosia ja ikää pyörähti mittariin 23. Aina sanotaan, että vuoden vanhempi ja viisaampi. Yleensä olen omasta mielestäni ollut vain vanhempi, mutta tällä kertaa tiedän olevani myös paljon viisaampi. Viimeisen vuoden ja varsinkin muutaman viimeisen kuukauden aikana olen kasvanut henkisesti todella paljon, oppinut virheistä ja oivaltanut paljon tärkeitä asioita elämästä, mikä osaltaan helpottaa myös omaa olemista ja elämistä. Koko elämänasenne on eri kuin vielä muutama kuukausi sitten ja osaan suhtautua asioihin täysin eri tavalla. Vastoinkäymiset ei tunnu enää maailmanlopuilta niin kuin aikaisemmin ja joka asiaan löytyy ratkaisu ja pääsee elämässä eteenpäin. En voi sietää enää mitään turhaa draamaa. En tahdo sitä elämääni ja se vain kuormittaakin ihmistä turhaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin voi sanoa olevansa oikeasti onnellinen.






tiistai 21. maaliskuuta 2017

Karhu


Koko 33cm x41cm, akryylit

Viimeisin maalaamani taulu on ystäväni pyynnöstä maalattu karhun kallo. Maalasin tämän akryyleillä kuten yleensäkin, sillä ne kuivuvat nopeasti, mutta eivät liian nopeasti, että kuvaa pystyy työstämään tarpeeksi.   Olen maalannut kalloja paljon, mutta yhtäkään karhun kalloa en ole ennen tehnyt ja tämä on siitä huolimatta onnistunein kallo, jonka olen koskaan maalannut

torstai 16. maaliskuuta 2017

Maiseman vaihto



Oli aika tehdä hetkeksi pieni maiseman vaihto, joten pakkasin laukun valmiiksi, hyppäsin bussiin ja lähdin viikoksi ystäväni luo. Kuuden tunnin bussimatkat oli vähän puuduttavia, mutta se oli todellakin sen arvoista. Oli todella piristävää viettää kunnolla aikaa ystävien kanssa  ja unohtaa hetkeksi kaikki, mikä on kotona. Viikkoon mahtui enemmän tapahtumaa kuin mitä normaalisti olisi varmaan edes kuukaudessa. Päivien päätteeksi oli väsy ja väsy oli vielä kotiin päästyäkin, mutta tulipahan taas tehtyä jo koettua.  Koirakuumekin vain paheni reissun aikana heidän koiriensa myötä.




Söpöysyliannostus oli läsnä kun sai nukkua kahden pikku koiran kanssa. Oli myös hauskaa käydä ulkona näiden pikku tuhisijoiden kanssa.





Kaupungilla pyörittiin paljon ja paljon tuli myös osteltua. Jätin lähtiessä laukkuun vielä tilaa siltä varalta jos tulisi jotain ostettua, mutta siitäkin huolimatta oli laukku palatessa niin täynnä, ettei kaikki edes mahtunut sinne. Hups.. Ostoksista tulee oma postauksensa, mutta materialismionnellisuus oli todellakin läsnä kun löysin aivan älyttömän kivoja juttuja.

 Repäistiin myös ja tehtiin jotain mitä ei ole tehty sitten peruskoulun jälkeen. Käytiin luistelemassa. Luistinrata oli liukas, vuokraluistinten terät todella terävät ja taito ruosteessa. Jonkun aikaa joutui sutia paikoillaan ja hakea tasapainoa samalla kun yritti muistella, että kuinkas tämä tehtiinkään. Lopulta kuitenkin tasapaino löytyi ja pääsi jo hyvää vauhtia eteenpäin. Peruskouluajoilta on jäänyt se muistikuva, että luistelu oli hirveää pakko pullaa, mutta hauskaahan se olikin kun sitä uudellen kokeili. Pitäisi tehdä useammin tämmöisiä asioita, joita ei ole tehnyt vuosiin.





Epäilevän näköinen, muovinen lohikäärme


Onneksi kevät on täällä ja kesä on tulossa. Puistossa kävellessä alkoi väkisinkin haaveilla lämpöisestä kesästä, hienosta puistosta, hyvästä seurasta ja pussikaljoista. Jatkuvasti lisääntyvä aurinko ja lämpö saa muutenkin hyvälle ja energiselle tuulelle.



Viimeisenä iltana piti vielä käydä vetämässä kunnon kakkuöverit. Niin paljon kakkua kuin sielu sietää. Siinä löysi omat rajansa kuinka paljon makeaa voi syödä ja oppi, että kakkukrapula on todellinen. Mutta onhan se silti hauskaa lapioida kakkua naamariin hyvässä seurassa ja lätkiä korttia. Muutenkin olisi todella hauskaa pelata ihmisten kanssa enemmän vaikka lautapelejä, mutta se tuntuu nykyään olevan monien mielestä liian tylsää. Harmi juttu.

 Seuraavana päivänä olikin kotiin lähtö ja puuduttava bussimatka edessä. Onnibussille pisteet siitä, että se on todella halpa matkustusmuoto. Ei paljoa kirpaise ostaa bussilippuja. Vaikka olikin todella hauskaa taas reissata ja nähdä ihmisiä niin koti on silti paras paikka, mutta eipä sillä, voisin lähteä jo kohta uudestaankin.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Foliot hattuun ja oliot vittuun


Viime aikoina ei ole ollut mielenkiintoa tehdä oikein mitään, joten aika on kulunut hyvin pitkälti sängyn pohjalla tuijottaen x-filesia. Vaikka kuinka haluaisin maalata tai tehdä jotain muita pieniä projekteja niin tuntuu, ettei mielenkiinto riitä tai sitten ei vain ole minkäänlaista inspiraatiota. Usein käy myös niin, että vaikka olisikin idea mitä tekisi ei kuitenkaan jaksa rueta toteuttamaan sitä. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja sain pari keskeneräistä ikuisuusprojektia loppuun. Niiden tekemisessä ei ollut iso työ, mutta kun ei vain huvittanut tehdä.



Vasemman puoleinen maalaus on tuttu, mutta oikean puoleinen on uusi. Mietin tämän kanssa kauan, enkä oikeastaan edes pitänyt siitä aluksi. Maalaus oli kauan vain pölyttymässä nurkassa kunnes otin sen uudestaan esille. Pidän taulun valuvasta tyylistä ja tätä oli hauska toteuttaa. 




Satuin löytämään kirpparilta todella tylsän näköisen maatuska nuken ja tiesin heti mitä sille tekisin, sillä oli miettinyt maatuskan maalaamista jo aikaisemminkin. Harmiksi tämän sisällä ei ollut muita maatuskoja, vaikka tämä onkin aika iso. Tämäkään ei ollut työläs projekti, vähän hiontaa ja sitten uusi kuva päälle, mutta mielenkiinto loppui siinä vaiheessa kun en enää osannutkaan päättää mitä tähän maalaisin. Ideoita oli yhtäkkiä liikaa enkä osannut tehdä päätöstä. Lopullinen idea tuli kun pelasin parissa päivässä läpi yhden suosikki peleistäni, Alice madness returns:in, jossa on vastustajina vähän creepyn näköisiä mustia otuksia, joilla on valkoiset, ilmeettömät nuken naamat. 






Maatuska olisi jäänyt liian tyhjäksi ja tylsäksi jos en olisi maalannut siihen muuta kuin naaman, joten toiselle sivule tuli vähän seittiä ja toiselle sivulle muutama epämääräisen näköinen lepakko. Tämä oli vähän erilainen projekti kuin yleensä ja näitä tulee varmasti lisää, sillä löysin valmiita maatuska aihioita ja ideoita on niin paljon.

torstai 16. helmikuuta 2017

Suosikki sarjoja


Olen ihminen, jonka yksi suosikki puuhista on käpertyä mukavasti sohvalle tai sängylle ja tuijottaa leffoja ja sarjoja, mutta ainakin minun on nykyään enää vaikeaa löytää mitään hyvää uutta sarjaa tai elokuvaa. Hyvää elokuvaa ei ole tullut vastaan pitkään aikaan, mutta muutamia hyviä sarjoja on löytynyt. Melko zombi painotteisia suurinosa näistä sarjoista, mutta niistä löytyy myös huumoria. Harmittaa vain, että nykyään kaikki sarjat ovat puolet lyhyempiä kuin mitä ne ennen olivat.



Ash vs Evil Dead
Olin aivan liekeissä kun kuulin ensimmäisen kerran tästä sarjasta. Pidän myös Evil dead leffoista todella paljon, vaikka ensimmäinen leffa oli enemmän tai vähemmän vakavasti tehty ja jatko-osassa vedettiinkin jo överiksi. Erittäin viihdyttävää silti. Tämä sarja oli todellakin vedetty överiksi. Jo leffoista tuttu kirja, Necronomicon aiheuttaa jälleen ongelmia. Verta, suolenpätkiä ja huumoria riittää vaikka muille jakaa. Aivan loistava sarja!




Santa Clarita Diet
Santa clarita diet on uusi sarja, joka julkaistiin hiljattain Netfliksissä. Olin nähnyt jo trailerin, joka vaikutti niin lupaavalta, että kun sarja viimein julkaistiin katsoin sen kokonaan samantien. Perheen äiti alkaa himoita ihmislihaa ja siitähän se homma lähteekin liikkeelle. Sarja on pirteä ja täynnä huumoria. Ja ruumiita. 





iZombie

iZombie on yliluonnollinen rikosdraama, johon jää koukkuun välittömästi. Itse ainakin rakastuin tähän heti ensimmäisestä jaksosta lähtien, sillä jo pelkkä sarjan ideakin oli niin hyvä. Jotain uutta. Sarjan päähahmo on Olivia Moore, joka työskentelee lääkäriharjoittelijana. Olivia osallistuu bileisiin, jotka menevätkin pahasti pieleen ja hän muuttuu zombiksi. Hän saa uuden työn ruumishuoneelta, jossa hän pystyy syömään ruumiiden aivoja. Aivojen syönnin sivuvaikutuksena on se, että zombit saavat näkyjä ruumiiden viimeisiltä hetkiltä ja oppivat heiltä kykyjä. Tästä on hyötyä mm. murhatutkinnassa ja Liv ryhtyy yhteistyöhön poliisin kanssa. 




Pidempään seuranneet tietävät jo, että American Horror Story on ehdottomasti suosikki sarjani, eikä tätä sarjaa tarvitse enää esitellä. Jostain syystä sarjan neljäs tuotantokausi ei säväyttänyt niin paljon kuin aikaisemmat kaudet, joten en odottanut enää paljoa viidenneltä kaudelta, Hotel:ilta. Oli myös tietynlaisia ennakkoluuloja sitä kohtaan, että Lady Gaga näyttelisi tällä kaudella. Kuitenkin kävi niin, että tämä olikin suosikki kauteni kaikista ja Gaga teki upean roolisuorituksen.Tältä kaudelta löytyi upeimmat hahmot, mielenkiintoinen juoni ja siitä löytyi myös useampia viittauksia Hohto-elokuvaan.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivää



Oikein ällösöpöä ja ällömakeaa ystävänpäivää kaikille! 

Viimeaikoina on tullut pohdittua ympärillä olevien ihmisten ja varsinkin ystävien merkitystä itselle. Oli aika, joilloin ympärillä oli paljonkin kavereita ja tuttuja. Vuosien aikana kaverit ovat vaihtuneet moneen kertaan. Juuri ennen kuin valmistuin ensimmäistä kertaa ammattikoulusta ympärillä oli paljon kavereita ja näin ollen myös paljon draamaa satoi suunnasta jos toisesta. Väsyttävää draamaa. Joihinkin ihmisiin oli pakko laittaa välit poikki jo ihan vain senkin takia, että ne ihmissuhteet olivat liian kuormittavia. Silti olo tuntui surulliselta sen vuoksi, että oli menettänyt niin monta kaveria ja asia vaivasi todella pitkään. Kunnes viimeisen vuoden ja varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana on osannut katsoa asioita toisella tavalla.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tässä asiassa laatu korvaa määrään. Olen tajunnut, etten tarvitse isoa laumaa kavereita vaan riittää, että on muutama todella hyvä ystävä. Nimenomaan ystävä. Olen itse aika huono pitämään yhteyttä ihmisiin, mutta silti minulla on parhaat ystävät joita toivoa voi.

Kuva vuodelta 2009

Yläasteen jälkeen olimme useamman vuoden puhumatta toisillemme emmekä olleet missään tekemisissä. Sittemmin olemme tutustuneet uudestaan ja olemme yhä yhtä hyviä ystäviä kuin silloinkin. Samalla aaltopituudella.



Hyvien ystävien kanssa voi olla juuri oma itsensä ja heidän kanssaan on samoja mielenkiinnon kohteita, jotka voi jakaa





Heille voi myös häpeilemättä puhua ihan mistä tahansa

Olen onnellinen niistä ystävistä, jotka minulla on

tiistai 3. tammikuuta 2017

Wild purple


Meikäläisellä on ollut violetit hiukset yhteen menoon nyt viisi vuotta ja tämä tuntuu todellakin omalta, enkä aio vieläkään vaihtaa väriä. Kuitenkin aina silloin tällöin tulee tuntemattomiakin ihmisiä kyselemään millä värjään hiukset, miten saan sen pysymään jne, joten tässä postauksessa esittelen värit, joita käytän ja kerron miten ylläpidän väriä. Viidessä vuodessa on kerennyt kokeilla vaikka minkä merkkisiä hiusvärejä, mutta monien kokeilujen jälkeen olen löytänyt suosikkini, jota olen käyttänyt nyt useamman vuoden.


Aloitetaan vaalentamisesta. Vaalennan tyvikasvun aina Biozel classic Rial vaalennusvoiteella. Tämä on ehkä yksi halvimmista vaalennusaineista ja se vaalentaa vain 2-3 astetta, joten se on myös hellävarainen. Itselläni on todella vaaleat hiukset luonnostaan, joten en tarvitse mitään tujua vaalennusta ja riittää kun hius on vain käsiteltyä. Terveeseen hiukseen shokkiväri ei tartu. 



Hiusten värjäämiseen käytän Crestol Fantasy Color Gloss shokkivärejä. Minun hiusten värjäämiseen menee kaksi purkkia väriä. Sopivan sävyn saamiseksi sekoitan kahta eri sävyä; Absolut violetia ja Wild purplea. Absolut violet yksinään on liian sininen, eikä sävystä tunnu tulevan tasaista ja Wild purple yksinään on liian punainen. Yhdistettynä näistä tulee itselleni mieleisin sävy, joka myös pysyy hyvänä. Nämä värit ovat vähän kalliimpia kuin muut, mutta nämä todellakin ainakin minun päässäni pysyvät pisimpään hyvänä, eikä tämä väri tartu ihoon kun sitä pesee pois. Jos en väärin muista niin tämän värin hinta on noin 14€ / purkki. Hinta vaihtelee vähän eri paikoissa. Jostain voi saada halvemmallakin. 


Noin 2-3 viikkoa värjäämisen jälkeen väri alkaa olla sen verran kulunut, että on aika vähän korjailla sitä. Korjaamiseen olen käyttänyt aina KC professionalin color maskia sävyssä plum. Tämä on vähän punaisempi sävy kuin se sävy, jolla värjään hiukset, mutta se ei haittaa. Joskus sekoitan mukaan vähän hiusväriä. Tämä purkki riittää yllättävän pitkään, vaikka minullakin on pitkät ja paksut hiukset ja tämä todellakin tarttuu hyvin hiuksiin, vaikka vaikutusaika on lyhyt. Olen kokeillut muitakin värimaskeja, mutta ne eivät tuntuneet tarttuvat hiuksiin sitten millään.

Tässä oli kaikki tuotteet, joita käytän hiusteni värjäämiseen ja värin ylläpitoon.