maanantai 4. joulukuuta 2017

Teininä vs nykyään

Viimeisen muutaman kuukauden aikana olen todella havahtunut siihen, etten ole enää mikään teini saatika sitten samanlainen kuin teininä olin. Muutamat asiat on kääntyneet aivan päinvastoin kuin mitä ne joskus olivat ja tässä muutama esimerkki.


Teininä vietettiin todella paljon aikaa kavereiden kanssa ja oli todella tylsää olla yksin kotona. Kesäisin vietettiin porukalla paljon aikaa pihalla, liikuttiin ympäriinsä tai lojuttiin jonkun kotona. Nykyään taas viihdyn todella hyvin yksin kotona, eikä edes huvita olla koko ajan menossa johonkin. En enää jaksaisi viettää yhtä paljon aikaa ihmisten kanssa kuin silloin. Vaikka tykkäänkin olla kavereideni kanssa niin sosiaalisena oleminen on jotenkin niin raskasta, ettei sitä jaksa kovin usein.

Teiniä nukkuminen oli yliarvostettua. Viikollakin valvottiin pitkälle yöhön ja aamulla herääminen oli ankeaa. Viikonloppuisin valvottiin vielä pidempään ja nukuttiin pitkälle iltapäivään. Nykyään menen viikolla jo ilta kymmenen aikaan nukkumaan ja aamulla herääminen on silti ankeaa. Viikonloppuisinkin menen yleensä hyvissä ajoin nukkumaan jos ei satu olemaan jotain illanvietto suunnitelmia. Aamulla taas nukutaan rauhassa niin pitkään kun unta riittää, mutta enää ei nukuta iltapäivään asti. Silloin on jo oikeastaan päivä vähän pilalla jos nukkuu liian pitkään.


Teininä kotityöt oli pahinta pakkopullaa ikinä ja nykyään taas siivoaa ihan mielellään..ja yleensä vielä viikonloppuisin.

Teininä kun lähdettiin shoppailemaan niin heräteostoksia tehtiin enemmän kuin lääkäri määrää ja nykyään kun lähtee shoppailemaan niin ei välttämättä malttaisi ostaa mitään. Ja yleensä jonkin asian ostamista harkitsee todella pitkään ja jos se vielä jonkun ajan päästä tuntuu siltä, että tahdon sen niin voin ostaa sen. Heräteostoksia enää harvemmin tulee tehtyä. Nykyään asun kaupungissa ja melko lähellä keskustaa, joten pelkäsin, että tuleekohan sitä sitten pyörittyä kaupungilla koko ajan kun se on niin lähellä. Vastaus? Ei tule.. Sinne tulee mentyä entistä harvemmin nyt kun se on noin lähellä.


Nykyään myös kaiken turhan draaman sietokyky on hyvin alhainen. Ei vain enää jaksa eikä kiinnosta mikään ylimäräinen ja aiheeton draama. Olen myös oppinut sen, ettei kaikkia voi mitenkään miellyttää. Tämän oppiminen vei kauan.

Yksi iso ero on myös se, etten muista että teininä olisi särkenyt joka paikkaa näin helposti ja näin paljon. Silloin pystyi dataamaan koko päivän, mitä epäergonomisimmissa asennoissa eikä tuntunut missään. Nykyään taas on työpäivän jäljiltä usein selkä ja varsinkin hartiat todella kipeät. Toisinaan taas saattaa päivän jäljiltä olla jalat niin kipeät, ettei seuraavana päivänä tahdo päästä kävelemään. Vaihtelee hyvin pitkälti sen mukaan minkälaisia työtehtäviä päivän aikana on ollut. Olo on vähintäänkin vanha ja raihnainen jo nyt!


2 kommenttia:

  1. Tuo shoppailujuttu on kyllä niin totta! Jotenkin sitä junnuna rakensi paljon omaa identiteettiä ostamisen ja tavaroiden kautta. Nykyään ei kauheasti shoppailu innosta, joitain vaatteita on ihan tuskaa ostaa ja useimpina ostosreissuina palaan kotiin vain mukana jotain hyvää teetä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein nykyään vaikka lähtee kaupungille ostamaan jotain tiettyä niin ei siltikään aina meinaa malttaa ostaa sitä :D

      Poista