tiistai 17. huhtikuuta 2018

Level 24

Täytyi ottaa pieni välikuolema oman päänsä ja ajatusten kanssa, mutta nyt yritetään uudella virralla jatkaa eteenpäin. Pari viikkoa sitten minulla oli synttärit ja mittariin pyörähti 24 vuotta. Yllätyksekseni huomasin, että yhden ikävuoden mukana saapui myös jonkin asteinen ikäkriisi ja muutenkin ajatukset on olleet aika sekaisin viime aikoina.


Tuntuu, ettei ole saavuttanut tarpeeksi tai olisi tähän mennessä pitänyt tehdä enemmän. Mutta sitten taas toisaalta kun oikein miettii niin olen lukenut kaksi ammattia, asunut omillani vuosia, tehnyt oman alani töitä ja tälläkin hetkellä olen työllistynyt koulutusta vastaavaan työhön. Silti tuntuu, ettei se riitä alkuunkaan. Ehkä olisi todella aika elvyttää vaikka jokin vanha harrastus tai keksiä kokonaan uusi. Myös tulevaisuus ahdistaa ja jopa pelottaa. Joudunko muuttaa työn perässä? Pitäisikö vielä jatkokouluttautua vai keskittyä vain etsimään töitä? Mitä sitten jos ja kun joutuu muuttaa ja kaikki ystävät jäävät tänne?

Syntymäpäivälahjoja. Itse itselleni hankkima lahja on toistaiseksi vielä saamatta..

Mutta kyllä sen huomaa, ettei enää ole samanlainen kuin teininä. Teininä valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkälle iltapäivään. Nykyään menee ajoissa nukkumaan ja herääkin jo melko hyvissä ajoin. Myös viikonloppuisin. Teininä pystyi istua koko päivän dataamassa ilman ongelmia ja nyt vanhan selkä ja hartiat oireilee kun istuu muutaman tunnin koneen ääressä. Aikuisena olo on sitä, että joutuu tekemään niitä ei niin kivoja asioita lähes päivittäin, joita teininä vain vältteli. Aikuisena materialismionnellisuus on jopa sitä kun innostuu uudesta tiskirätistä. Kaikkea sitä..


4 kommenttia:

  1. Onnea ^_^ voi kun olisikin vielä noin nuori :'D tänä vuonna rävähtää 30 täyteen ja itsestä tuntuu ettei ole saavuttanut yhtään mitään itseä koskevaa! Olen saanut pojan ja toinen saapuu maailmaan hetkenä minä hyvänsä, on joo omakotitalo, mutta sen seinät alkaa natiseen liitoksistaan tilanpuutteen takia.. Mutta vaikka olen tämmösiä ns.yleis etappeja saavuttanut elämässäni, niin huomaan etten ole saavuttanut vielä mitään mikä tekisi minusta oikeasti minut :O ammattini ei ole se mistä saisin sitä jokapäiväistä kipinää, tuntuu etten ole sillä saralla edistyny muuta kun sen perusteella että pystyy elämään, se ei inspiroi, se ei saa aamuisin hymyä huulille et ihanaa päästä tekemään tätä työtä.. Ehkä se on se seuraava etappi itsellä mihin pitäisi tietoisesti alkaa suunnata, harmittaa vaan kun se vaatisi sitä rahaa lähteä opiskelemaan jotain uutta mikä taas ei ole helppo yhtälö tässä elämänvaiheessa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^ Itsekin vielä välillä mietin tuon opiskelun kanssa, että jatkokouluttautuako vai pitäisikö sittenkin lukea joku ihan uusi ammatti :D

      Poista
  2. Paljosti onnea näin jälkikäteen synttäreiden johdosta! Tosi ihania lahjoja olet saanut. Mulla tulee mittariin tällä viikolla 26. Jonkin verran on tullut samoja fiiliksiä pyöriteltyä mielessä näin jo toista amk-tutkintoa suorittaessa. Oma ura ei ole alkanut ihan niin kuin sitä joskus junnumpana oli kuvitellut. Mutta suunta on eteenpäin ja olen toiveikas siitä, että omalla aktiivisuudella tästä tulee vielä jotain hyvää ja uusi tutkinto johtaa duuniin oikeasti mielenkiintoisten juttujen parissa :)

    Materialismionnellisuuden muutokset olen myös pannut merkille. Tiskirättien lisäksi uusien siivousaineiden valinta ilahduttaa jotenkin ihan uskomattoman paljon! Nyt odotan kovasti, että tulevan parvekesiivouksen yhteydessä ikkunanpesuaine loppuu ja pääsen valitsemaan uutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^ Tuo materialismionnellisuus asia on kyllä jännä :D Tuntuu niin pöljältä innostua tiskiräteistä ja siivousaineista sun muista, joista ei silloin teininä piitannut yhtään

      Poista