tiistai 26. kesäkuuta 2018

Nummirock ja vanhuuden ensioireet


Mistä tietää vanhenevansa? Siitä että...

1. Lähtee festareille viikonlopuksi ja on ensimmäisen päivän jälkeen valmis lähtemään kotiin.

2. Ensimmäisen autossa nukutun yön jälkeen huomaa miettivänsä, että mä oon liian vanha ja       mukavuudenhaluinen tähän.

3. Kun muut ryyppää ja itse vedät laukustasi omenan viinan sijaan.

4. Kun viihdyt paremmin töissä festareilla kuin vesisateessa katsomassa bändejä.

5. Alat moittia bändien miksausta ja keskityt siihen liikaa.

Lähdin torstai aamuna kohti Kauhajoen Nummijärveä ja Nummirockia. Tämä oli kolmas vuosi kun lähdin reissuun yksin, mutta reissun aikana vastaan tuli niin paljon tuttuja, ettei siellä kauaa tarvinnut yksin olla. Tänä vuonna olin myös jokaisena päivänä talkoolaisena töissä paitamyynnissä. Lähtiessäni kohti Nummea sää oli aurinkoinen. Tämä kuitenkin muuttui pian vesisateeksi ja kylmäksi ilmaksi ja tuuleksi, jota jatkui lähes koko festareiden ajan. Olin hyvin tyytyväinen valintaani nukkua autossa eikä teltassa, sillä ensimmäisenä yönä tuli vettä niin paljon, että monien teltat tulvivat.


Olen niin mukavuudenhaluinen nykyään, etten viihtynyt vesisateessa katsomassa bändejä, mutta  sen sijaan viihdyin oikein hyvin töissä myymässä paitoja. Muut myyjät olivat todella mukavia ja asiakkaat ihan huippuja. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olen liian vanha ja mukavuudenhaluinen festaroimaan koko viikonlopun. En jaksaisi viihtyä enää pidempään kuin yhden päivän ja sittenkin pitäisi päästä nukkumaan mukavasti, ennemmin hotelliin kuin leirintä-alueelle.


Nummessa ei tänä vuonna ollut mitenkään erityisen hyvä esiintyjä tarjonta, enkä jaksanut käydä katsomassa moniakaan bändejä, mutta Abbath oli pakko käydä vilkaisemassa eturivistä. Abbath on jo sellainen black metal-hahmo, joka kuuluu melkeinpä yleissivistykseen käydä katsomassa.

Melkeinpä parasta koko Nummirockissa oli työt ja se kun bongasin sieltä Horror shopin myyntikojun ja ostin hieman tuliaisia itselleni. Koko festareiden aikana en kuluttanut paljoakaan rahaa sillä liput ja ruoka oli ilmaiset, mutta sekin mitä kulutin kilahtikin sitten juuri tuonne Horror shopin kassaan.

Kotiin päästyäni olin aivan poikki ja olo sen mukainen, että voisi nukkua viikon putkeen. Samalla kun halailin sohvaa ja vannoin, etten enää koskaan jättäisi tuttua ja turvallista kotisohvaani huokaisin helpotuksesta, että tuleva Saari helvetti kestää vain yhden päivän.


2 kommenttia:

  1. Hauska lukea tällaista vähän erilaiata festaripostausta. Nostan hattua jo sille, että yövyit vielä autossa. Musta ei ole noin paljoa festarihenkeä löytynyt ikinä, vaan aina on pitänyt päästä nukkumaan hotelliin tai ihan omaan sänkyyn :D Junnuna tuli käytyä monet Tuskat läpi ihan sillä täydellä kolmen päivän lipulla, mutta nyt tuntuu siltä että moinen suoritus vaatisi jotain supervoimia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin päädyin siihen, että jos vielä joskus päätän lähteä kolmeksi päiväksi festareille niin varaan hotellin :D Pitää päästä nukkumaan oikeaan, pehmeään ja lämpimään sänkyyn eikä mihinkään kylmään ja kosteaan autoon :D

      Poista